Yksi asia on varma: yritysten ja työnantajien edunvalvonta muuttuu nopeasti tulevina vuosina. Mutta miten? Sitä on vielä vaikea nähdä selvästi.

Yksi merkittävimmistä asioista muutoksen takana on päätös, että Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n säännöt eivät enää salli keskusjärjestön neuvotella palkoista ja työehdoista. Sama ratkaisu tehtiin pari kymmentä vuotta sitten Ruotsissa. Me katsomme nyt tarkasti Ruotsin mallia samalla, kun ruotsalaiset ovat jo käynnistäneet keskustelun oman mallinsa kehittämisestä. Ilmeisesti kohtalomme on tulla aina tämän verran Ruotsin perässä.

Olemme puhuneet ns. Suomen mallista. Siitä tiedetään toistaiseksi se, että vientialat avaavat palkkakierroksen ja asettavat rajan enimmäiskorotuksille. Se on järkevää ja kansantaloudellisesti perusteltua.

Parhaillaan keskustellaan siitä, miten muut toimialat voivat sovittautua vientialojen asettamaan korotuskattoon, mutta se ei riitä, että työnantajat pääsevät yhteisymmärrykseen mallista.

Työntekijäpuolenkin on sovittauduttava järjestelmään.

Media on seurannut ylisuurella innolla työehtosopimusneuvotteluja. Siksi keskustelu ns. Suomen mallista on noussut näkyvästi julkisuuteen. Kun mietitään tulevaa,  on kuitenkin hyvä katsoa koko edunvalvontaa, ei pelkästään työmarkkinoita.

Digitalisaatio on yleistermi, jolla nykyään selitetään lähes tulkoon kaikki muutokset markkinoilla. Se on saman tasoinen asia kuin höyryvoiman tai sähkön vaikutus tuotantoon ja elintasoon. Vaikutus on iso, mutta peittää alleen hyvin paljon erilaisia asioita.

Yksi asia, jonka digitalisaatio joka tapauksessa aiheuttaa, on toimialarajojen liudentuminen. Markkinoille voi tulle myös yllättävästi kilpailua vieraalta toimialalta. Epäjatkuvuudet ovat merkittäviä ja yritysten pitää olla hereillä vastatakseen kilpailuun.

Toimialat eivät  ole enää yhtä selkeitä kuin ennen. Edunvalvonta on nyt rakennettu pitkälti nykyisten työehtosopimusten rajojen perusteella, mutta ne rajat tuskin pätevät enää 2020-luvulla. Varsinkin suurissa yrityksissä on erilaisia työtehtäviä, ja yrityskohtainen sopiminen vie kohti konsernikohtaisia sopimuksia toimialoista riippumatta.

Lisäksi nyt näkee, että nykymuotoinen edunvalvonta ei kiinnosta uusia digitaalisia yrityksiä tai laajemmin start up -yrityksiä. Ne näkevät ympäristönsä eri tavalla. Yksi lähtökohta on jo muillakin kuin perinteisillä vientiyrityksillä se, että valtakunnan raja ei ole markkinoiden raja. Monet muutkaan totutut asiat eivät rajoita tai rajaa toimintaa. Tämä avaa keskustelun siitä, mitä edunvalvonta voi tulevaisuudessa olla.

Kaupan tilanne on siinä mielessä hyvä, että monella mittarilla Suomen suurimpana toimialana kaupan ympärille voidaan rakentaa verkostoja ja erilaisia palveluita logistiikasta maksamiseen ja mediaan. Silloin perinteinen toimialakohtainen edunvalvonta pitää nähdä uudella tavalla.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.