Muovien synnyttämistä ympäristöongelmista puhutaan laajasti, ja syystä. Toisaalta muovit eri muodoissaan ovat merkittävä osa nykymuotoista elämäämme.

Muovien käytön vähentämiseksi on viime aikoina tehty useita aloitteita ja käynnistetty kuluttajakampanjoita. Yksi suurimmista menestyksistä on Kaupan liiton ja ympäristöministeriön välinen vapaaehtoinen sitoumus, Green Deal, muovikassien käytön vähentämiseksi. Tekemällä muovikasseista maksullisia yli 1 100 yrityksen yli 3 400 myymälässä sekä lopettamalla automaattisen pikkupussien tarjoamisen vaikkapa pakasteille kaupan kassalla muovikassien kulutus on vähentynyt merkittävästi.

Tavoitteena on, että vuonna 2025 suomalaiset käyttäisivät korkeintaan 40 muovikassia per nenä vuodessa, kuten muovijätteen vähentämiseen ja merten roskaantumisen ehkäisyyn tähtäävässä EU-direktiivissä edellytetään.

Kevään aikana kokeilin myös muovitonta maaliskuuta. Tavoitteena oli pyrkiä elämään kuukausi ostamatta muovisia tavaroita. Toisaalta kampanja herätti huomaamaan, missä kaikkialla muoveja käytetään.

Ensimmäinen asia oli tietysti muovikassien ostamisesta luopuminen. Siispä omat kassit mukaan kotoa kauppaan mennessä, ympäristöministeriön ja Kaupan liiton kampanjan mukaisesti. Kelpuutin myös moneen kertaan käytetyt muovikassit, koska ne on helppo tunkea lenkkitakin taskuun.

Ruokakaupassa ongelmat alkoivat vähitellen kasaantua. Useimpia hedelmiä ja vihanneksia saa ilman muovikäärettäkin ja ne voi pakata biopussiin. Leipää ja paistopisteen antimia löytyy paperipusseissa, ja muovipikariin pakatun viilin tai jugurtin voi jättää ostamatta. Maitotölkissä on vain seitinohut muovikalvo.

Mutta juustot, makkarat, lihat ja valmisruoka-annokset ovatkin sitten kaikki vähintään osittain muoviin pakattuina! Niistä kokonaan luopuminen kuukaudeksi olisi ollut liikaa. Kuukauden muovittomuus ei aivan onnistunut, mutta uusia muovikasseja jouduin ostamaan vain yhden koko kuukauden aikana.

Muovien totaalinen välttely tekee arjesta hankalaa. Elintarvikkeiden muovipakkaukset ovat mielestäni myös hyödyksi, koska ne vähentävät suuresti ruokahävikkiä ruokaketjussa. Ruokahävikin minimoiminen on tärkeää ilmastomuutoksen torjumiseksi ja luonnonvarojen tuhlaamisen lopettamiseksi. Se on myös mitä suurimmassa määrin kaupan edun mukaista.

Osana muoviin liittyvien ongelmien ratkaisua meidän on tehostettava muovin kierrätystä. Tässä moni kuluttaja toivoo kaupalta aktiivista roolia. Esimerkiksi paristojen kierrätys on helppoa, kun ne voi palauttaa lähikauppaan. Vaikkei mihinkään tuottajavastuujärjestelmään mentäisi, voisivat kaupat miettiä omien muovinkierrätysjärjestelmiensä avaamista myös kuluttajien käyttöön. Voisiko se olla jopa kilpailuvaltti?

Kierrätysmuovin volyymit olisivat toki esimerkiksi paristoja paljon suuremmat, mutta kaupan ja kuluttajien muovien keräyksen yhdistäminen toisi logistiikkahyötyjä. Yhä useammat taloyhtiöt ovat onneksi ottamassa muovinkeräyslaatikot roskisvalikoimaansa, mutta kierrätystalkoissa tarvitaan kaikkien panosta.

Muovilla on monia puolia. Meidän on pyrittävä tarmokkaasti vähentämään muovien käyttöä ja sen haittoja ja pitämään kiinni vain korvaamattomista muovituotteista.

Kimmo Tiilikainen on asunto-, energia- ja ympäristöministeri

Kuvat: Teemu Kuusimurto / YHA kuvapankki