LAUSUNTO
YMPÄRISTÖMINISTERIÖ
Dnro YM5/600/2016

Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa liittyen hallituksen esitysluonnokseen laiksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta sekä kommentteja alustaviin asetusluonnoksiin uuden rakennuksen energiatehokkuudesta, rakennuksissa käytettävien energiamuotojen kertoimien lukuarvoista ja uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta. Kaupan liitto ja Päivittäistavarakauppa ry esittävät lausuntonaan kohteliaimmin seuraavaa:

Laki 117 g §

Energiamuotojen kertoimilla ohjataan ja kannustetaan käyttämään kaukolämpöä rakennuksen lämmitysmuotona. Tavoite on sinänsä hyvä ja kannatettava, mutta kertoimien määrittelyissä tulisi varmistaa, että energiatehokas liikerakennusten rakentaminen on mahdollista kohtuullisilla lisäkustannuksilla myös niillä alueilla, joissa kaukolämpöä ei ole saatavilla (tai kaukolämpö tuotetaan paikallisesti konttiratkaisulla käyttäen öljyä) tai jossa sitä ei taloudellisilla perusteilla ole järkevää ottaa käyttöön. Lisäksi on syytä huomata, että kertoimien muuttaminen heikentää kohteiden vertailukelpoisuutta voimassa olevien kertoimien mukaan laskettuihin rakennuksiin.

Päivittäistavaramyymälät[1] (marketit) rinnastetaan rakentamismääräyksissä muihin liikerakennuksiin, vaikka niiden käyttö poikkeaa huomattavasti muista liikerakennuksista ja liiketoiminnan energiankulutus on suurempi kuin itse rakennuksen. Asetusluonnoksessa ja voimassa olevissa rakentamismääräyksissä (D3 ja D5) kuvatulla energialaskennalla ei voida huomioida kiinteästi asennetuista kaupankylmäjärjestelmistä hyödyksi saatavaa lauhde-energiaa. Tätä lauhde-energiaa käytetään rakennuksen lämmitykseen pääsääntöisesti kaikissa päivittäistavarakaupan myymälärakennuksissa. Todellinen ostolämpöenergian tarve on vain murto-osa laskennallisesta lämmitysenergian tarpeesta. Erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolisissa pienmyymälöissä (pienemmissä kuin MRL 71 a § tarkoittamissa vähittäiskaupan suuryksiköissä) tarvittavan hyvin vähäisen lisälämpöenergian tuottamiseksi sähkölämmitys on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Asetusluonnoksessa esitetyn energiatehokkuuden vertailuluvun saavuttaminen ei ole mahdollista kohtuullisilla kustannuksilla, mikäli joudutaan käyttämään sähkön energiamuotokerrointa. Ei saa syntyä tilannetta, jossa joudutaan investoimaan tarpeettomasti kaukolämpöjärjestelmään huipputehon tuottamiseksi vain rakennuslupaan tarvittavan laskennallisen energiatarkastelun takia.

Perustelumuistion kohdassa 3.4 (vaikutukset käyttäjille) todetaan rakennuksen järjestelmien ylläpidon, säädön ja huollon edellyttävän tietämystä niiden toiminnasta. Käyttö- ja huolto-ohje on väline, jolla rakennuksen käytön kannalta merkittävä tieto siirtyy rakennuksen käyttäjälle. Maankäyttö- ja rakennuslain kohdassa 117 i määrätään rakennushankkeeseen ryhtyvälle velvoite käyttö- ja huolto-ohjeen laatimiseen, ja rakentamismääräyksissä kuvataan tarkemmin käyttö- ja huolto-ohjeen sisällöstä. Käytännössä rakennuksen tavoitteellinen ja suunnitelmallinen ylläpito siihen liittyvien palveluiden johtamisineen edellyttää rakennuskohtaista sähköistä huoltokirjajärjestelmää, jolla voidaan varmistua huoltotehtävien oikea-aikaisesta suorittamisesta ja tavoitteiden täyttymisestä. Lain hengen mukaiseen tavoitteeseen ei näkemyksemme mukaan voida päästä mapillisella paperisia huolto-ohjeita, vaikka se lain vaatimuksen sinänsä täyttäisikin. Johdetuilla huoltotoimenpiteillä varmistetaan myös lähes nollaenergiarakennusten sisäilmaolosuhteisiin pääseminen ja järjestelmien energiatehokas käyttö sekä ehkäistään rakennevaurioiden syntymistä.

Ehdotamme, että lakia täsmennettäisiin määrittelemällä ammattimaisesti ylläpidetyille rakennustyypeille vaatimukseksi sähköisen huoltokirjan käyttöönotto jo rakennusvaiheessa ja sen sisällön minimivaatimukset. Kiinteistö- ja rakennusalan kehittämistä edistäisi, mikäli rakennukselle laskettaisiin jo suunnitteluvaiheessa todellista käyttöä kuvaava energiankulutus tavoitearvoksi käyttöönoton jälkeisten vuosien ylläpidolle.

Hallitusohjelman keskeinen teema on normien purkaminen. Tavoitteena on sääntelyn nettomääräinen keventäminen ja vaihtoehtoisten ohjauskeinojen käytön lisääminen. Tämä näkyy selvästi ehdotetuissa asetusluonnoksissa, joissa ohjearvojen ja laskentaohjeiden määrää on vähennetty. Suunnittelijalle on jätetty enemmän vapauksia, mikä on hyvä asia. Asiantunteva ja tehokas rakennusvalvonta on kaikkien etu. Se varmistetaan saattamalla ympäristöministeriön hanke rakennusvalvonnan kehittämisestä loppuun. Huomioiden rakennusvalvonnan vaihtelevan resurssi- ja osaamistason tarvitaan lisäksi selkeät ja yhtenäiset laskentaohjeet, joilla varmistetaan kaikkien osapuolien tasapuolinen kohtelu paikkakunnasta riippumatta sekä lain ja asetusten tavoitteiden toteutuminen rakennushankkeessa. Ohjeissa olisi syytä käsitellä myös kaupan alan rakennusten laskentaan liittyviä erityispiirteitä.

YMa uuden rakennuksen energiatehokkuudesta

Vähittäiskaupan suuryksiköille asetuksessa esitetty energiatehokkuuden vertailuluku on vaativa, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Todellisen ostolämpöenergian tarve lauhde-energian lämmöntalteenottoratkaisuja hyödyntävissä päivittäistavaramyymälöissä on vähäinen. Pienissä myymälöissä lauhde-energian määrä on suhteellisesti suurin, mutta sen vertailukelpoinen laskenta energiatehokkuuden osoittamiseksi edellyttää erityisosaamista, jota ei ole saatavissa riittävässä määrin.

Viitaten edellä esittämäämme ehdotamme, että muut kuin MRL 71 a § tarkoittamat vähittäiskaupan suuryksiköt, joissa lauhde-energiaa hyödynnetään kiinteästi lämmitykseen rakennuksen oman lämmitysjärjestelmän kautta, määritellään 2 luvun5 § käyttötarkoitusluokkaan 9. Näin vältytään tekemästä tarpeettomia investointeja vain rakennuslupaehtojen täyttämiseksi. Muut luvussa 2 esitetyt vähimmäisvaatimukset tulee silti täyttää.

2 luvun 14 § olisi täsmennettävä, että ominaissähköteho määritellään normaalikäytön ilmavirralla. Ei esimerkiksi osateholla tai tehostuskäytöllä.

3 luvun 19 § esitetään energialaskennassa käytettävät ulkoilmavirran taulukkoarvot. Liikerakennusten osalta arvo on 2 dm3/(s m2). Asetusluonnoksessa rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (3 luku 9 §) ilmavirran mitoitusperusteena on henkilömäärä. Käytännön tilanteissa henkilömäärään perustuvalla mitoituksella päädytään noin puoleen taulukkoarvon ilmavirrasta. Ehdotamme, että taulukon lukuarvoa tarkistetaan tasolle 1 dm3/(s m2), joka on lähempänä todellista tilannetta.

3 luvun 20 § todetaan, että laskennassa voidaan käyttää taulukossa mainittua pienempää valaistustehoa, mikäli valaistustaso säilyy vastaavana. Parempi sanamuoto olisi pyrkiä työskentelyolosuhteiden, viihtyisyyden ja turvallisuuden kannalta riittävään valaistustasoon. Tämän voisi osoittaa viittaamalla standardin SFS-EN 12464-1 määrittelyyn.

YMa uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta

On hyvä, että asetusluonnoksessa on rakentamismääräyskokoelman osaan D2 verrattuna vähemmän ohjearvoja ja määräyksiä. On riittävää, että asetus määrittelee tavoitearvot ilmanlaadulle, ohjaustavoille ja rakenteellisille seikoille.

3 luvun 9 § määritellään, että ilmavirran mitoitus tapahtuu henkilömäärään perustuen. Tämä on hyvä uudistus, jolla vältetään aiempia määräyksiä (D2) sovellettaessa aiheutunut ilmavirran ylimitoitus liikerakennuksissa. Vaikka aiempi määräys periaatteessa mahdollistikin henkilömäärään perustuvan mitoituksen, rakennusvalvonta pääsääntöisesti edellytti pinta-alaan perustuvan ohjearvon käyttöä. Asetusluonnosta olisi syytä täydentää laskentaohjeella, jossa esitetään tapoja mitoituksessa käytettävän henkilömäärän määrittelyyn.

3 luvun 19 § on edellytetty, että ulko- ja ulospuhallusilmavirrat ovat lähellä tasapainoa. On hyvä, että määräystä on täsmennetty aiemmasta (D2, kohta 3.7.6.1), joka on osaltaan saattanut johtaa rakennuksien ilmavirtojen epätasapainoon ja liian alipaineisiin rakennuksiin. Tästä on aiheutunut energiankulutuksen kasvua ja epämiellyttäviä käyttöolosuhteita esimerkiksi kaupan alan liikerakennuksissa. Olisi varmistettava, että painesuhteet säilyvät myös tarpeenmukaisen ilmavirtojen ohjauksen koko vaihteluvälillä huomioiden myös erillispoistot.

Kunnioittavasti

KAUPAN LIITTO RY  PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA RY
Juhani Pekkala  Kari Luoto
Toimitusjohtaja  Toimitusjohtaja

[1] Päivittäistavaroihin luetaan elintarvikkeet ja päivittäin käytettävät kulutustavarat, joita hankitaan ruokaostosten yhteydessä. Elintarvikkeiden osuus päivittäistavaramyymälöiden kokonaismyynnistä on noin 80 prosenttia. Päivittäistavarakaupalla tarkoitetaan yleensä päivittäistavaroiden koko valikoimaa myyvää, pääasiassa itsepalveluperiaatteella toimivaa marketmyymälää. Lähde: http://www.pty.fi/kaupan-toiminta/paeivittaeistavaramarkkinat-suomessa/