OIKEUSMINISTERIÖ
OM 1/479/2016

Yleistä

Oikeusministeriön asettaman työryhmän mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi maksupalvelulakia 290/2010 (jatkossa MPL) ja muita siihen liittyviä lakeja. Uudistuksilla pantaisiin täytäntöön uuden maksupalveludirektiivin (EU) 2015/2366 (jatkossa maksupalveludirektiivi, direktiivi) III ja IV osaston säännökset.

Kauppa kannattaa yleisellä tasolla uuden maksupalveludirektiivin tavoitteita. Maksutapojen välisen kilpailun esteiden poistaminen sekä teknisten käytäntöjen yhdenmukaistaminen vaikuttavat lähtökohtaisesti myönteisesti sekä maksupalveluja käyttävien kuluttajien, että kaupan toimintaan ja kustannuksiin.

Direktiivi on täysharmonisointisäädös.

Maksutoimeksiantopalveluja ja tilitietopalveluja koskeva sääntely

Ehdotuksen mukaan lakiin lisättäisiin jatkossa maksutoimeksiantopalveluja ja tilitietopalveluja koskevat säännökset. Ehdotetut maksutoimeksiantopalvelua koskevat säännökset ovat pääosin MPL 38 a §:ssä. Tilitietopalveluista säädettäisiin MPL 8 a luvussa.

Keskeiset esitetyt muutokset liittyvät teleyritysten tarjoamien palveluiden, kauppaedustajien sekä rajatussa verkossa käytettävien maksuvälineiden sääntelyyn. Lakia myös sovellettaisiin laajemmin tilanteissa, joissa tapahtuman toteuttamiseen osallistuu ETA:n ulkopuolinen toimija tai se tapahtuu muussa kuin ETA-valuutassa.

Ehdotuksen mukaan maksunsaaja ei saa periä maksutapalisiä sellaisista korttipohjaisista maksutapahtumista, joita säännellään EU:n siirtohinta-asetuksessa. Edellä esitetty koskee käytännössä kaikkia yleisesti Suomessa käytössä olevia korttimaksamisen välineitä. Muilta osin maksutapalisiin liittyvä sääntely säilyisi ennallaan.

Maksutoimeksiantopalvelut ovat kaupan ja kuluttajien kannalta ehdotuksen keskeisin, uutta kilpailua ja uusia palveluntarjoajia markkinoille tuova tekijä. Uudet vaihtoehdot ja lisääntyvä kilpailu pitää näkyä maksamisen kustannuksen laskuna sekä kaupalle että kuluttajille. Toisaalta muutos aiheuttaa maksupalveluiden tarjoajille mittavat kertaluonteiset kustannukset, jotka epäilemättä tulevat viime kädessä palvelunkäyttäjien maksettaviksi.

Kokonaisuutena ehdotettu sääntely vastaa maksupalveludirektiiviin kirjattua. Direktiivissä maksupalvelujen tarjoajalle on kuitenkin asetettu niin tiukat tekniset ja juridiset vaatimukset, että kauppa pitää todennäköisenä, ettei sääntelyn tavoitteita täysimääräisesti saavuteta.

Vastuuta ja maksupalautusta koskeva sääntely

Ehdotuksen mukaan maksupalvelun käyttäjän vastuuta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä lievennettäisiin. Jatkossa vastuu tavallisesta huolimattomuudesta rajoittuisi 50 euroon. Taloudellista vastuuta ei olisi lainkaan, jos palveluntarjoaja ei ole edellyttänyt asiakkaan vahvaa tunnistamista. Maksutiliä pitävä palveluntarjoaja kantaisi ehdotuksessa ensisijaisen vastuun oikeudettomasta tapahtumasta tai virheestä, tällä olisi kuitenkin takautumisoikeus muihin toimijoihin nähden mikäli kysymyksessä olisi näistä johtuva virhe.

Kokonaisuutena ehdotettu sääntely vastaa maksupalveludirektiiviin kirjattua.

Vahvaa tunnistamista koskeva sääntely

Maksupalveludirektiivin ja työryhmän ehdotuksen mukaan maksupalveluntarjoajan olisi pääsääntöisesti käytettävä asiakkaan vahvaa tunnistamista. Kaupalta ja muilta maksunsaajilta edellytetään jatkossa lähtökohtaisesti lähes aina vahvaa asiakastunnistamista. Tilinpitäjänä toimivien palveluntuottajien näkökulmasta vahvan asiakastunnistamisen vaatimus on keskeinen tilitietojen turvallisen avaamisen edellytys. Kaupan ja kuluttajien näkökulmasta on vain vähän huomioitu vahvan tunnistamisen vaatimuksen vaikutuksia erityisesti asiakaskokemukseen ja konversioon. Maksaminen ei ole asiakkaalle itsessään arvoa tuova ostoprosessin vaihe, vaan välttämätön varallisuuden vaihtoon liittyvä toiminto. Siksi maksamisen kehitystyössä ovat viime vuosina korostuneet ns. sulautetun maksamisen ratkaisut, joissa maksutapahtuma integroituu ostotapahtuman taustalla toimivaksi, pitkälle automatisoiduksi toiminnoksi. Kuluttajan kannalta monivaiheisen maksamisen prosessin on todettu voimakkaasti heikentävän konversiota.

Direktiivin vahvan tunnistamisen vaatimus muuttaa ensivaiheessa kuluttajan näkökulmasta maksutapahtumia nykyistä kankeammiksi, hitaammiksi ja käytettävyydeltään heikommiksi. Direktiivin mukaisia vahvan tunnistamisen vaatimukset täyttäviä ratkaisuja käyttävät toimijat tulevat kärsimään kilpailuhaittaa suhteessa ETA:n ulkopuolelta käsin toimiviin -, ilman vastaavaa pakkoa toimiviin toimijoihin nähden. Biometrinen tunnistaminen yleistyessään osin korjaa direktiivin soveltamisen alkaessa syntyvää tilannetta.

Lähtökohtaisesti kaupan pitäisi voida direktiiviä – ja sen pohjalta laadittua ehdotusta vapaammin päättää asiakkaan maksutapahtumista ottamastaan riskistä, vahvan tunnistamisen käytöstä ja sen käyttöön liittyvistä euromääräisistä rajoista. Nykyisellään ehdotus saattaa hidastaa uusien maksutapojen käyttöönottoa ja jopa vähentää nykyisten käyttöä.

Sinänsä ehdotettu sääntely vastaa maksupalveludirektiiviin kirjattua.

Komission tekniset sääntelystandardit

Tunnistamista koskevat tarkemmat vaatimukset ja poikkeukset määritellään täsmällisesti komission teknisissä sääntelystandardeissa. Euroopan pankkiviranomainen (EBA) on julkistanut luonnoksen teknisiksi sääntelystandardeiksi. Komission hyväksyttyä sääntelystandardit Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on vielä mahdollisuus määräajassa vastustamalla estää standardien voimaantulo.

Kaupan kannalta teknisissä sääntelystandardeissa esitetyt, ehdottomat euromääräiset ylärajat sille, milloin on käytettävä asiakkaan vahvaa tunnistamista ovat ongelmallisia. Yrityksen toimintaan liittyy aina taloudellinen riski. Myös asiakkaan mahdollisten luottotappioiden osalta yrityksen pitäisi voida niin halutessaan kantaa direktiivissä ja ehdotuksessa esitettyä suurempi riski, ja voida tarjota asiakkailleen nykyistä vaivattomampia ja nopeampia ratkaisuja.

KAUPAN LIITTO
Juhani Pekkala
toimitusjohtaja