Työmarkkinakeskusjärjestöt saivat aikaan neuvottelutuloksen maanantain vastaisena yönä. Harvoinhan sopimukset syntyvät päivällä. Draamaa syntyy vasta poikkeuksellisesta ajasta ja median herkeämättömästä raportoinnista.

Heti sopimuksen syntymisen jälkeen valveutunut media nosti näyttävästi otsikkoihin sen, kuinka paljon palkansaajat häviävät ja mitkä ryhmät ovat suurimmat kärsijät. Verkkosivuille ilmestyi laskureita, joilla saattoi kätevästi vilkaista, paljonko on menettämässä. Uutisoinnin kärki oli leikkauksissa ja pienemmässä tilipussissa.

Sen sijaan uutisoinnissa ei taustoitettu, miksi näin piti tehdä. Taustaa kyllä löytyy, mutta erillisissä jutuissa. Olisi voinut todeta kolme asiaa: vienti ei vedä eikä kilpailukyky riitä, velkaantuminen jatkuu liian suurena ja eikä talouskasvu ole lähtenyt käyntiin.

Tätä ennen media näki asian aivan toisella tavalla: sillä on ollut kova halu saada sopimus aikaan toukokuusta lähtien ja se on herkeämättä seurannut yhteiskuntasopimusneuvottelujen jokaista risahdusta, aivan pientäkin. Valtaosiltaan pääkirjoituksissa ja kolumneissa on suositeltu laajaa työmarkkinasopua ja pidetty yllä näkemystä - tai jopa myyttiä -  siitä, että suomalaisten vahvuus on sopiminen. Näyttää kyllä siltä, että sopimista osataan muuallakin, jopa paremminkin.

Suomessa media kirjoittaa ja raportoi aivan poikkeuksellisen paljon palkkaneuvotteluista. Syy on se, että täällä on tehty laajoja kokonaisratkaisuja, joissa sovitaan niin paljon muustakin kuin vain palkoista ja työehdoista. Kokonaisratkaisut ovat myös suurta yhteiskunnallista vallankäyttöä. Tosin ne raportoidaan jännitysnäytelmänä, voittajien ja häviäjien kautta, ei vallankäyttönä. Työehdot koskevat laajasti suomalaisia, mutta rajansa kaikella.

Näen asian puolueellisesti, mutta olen varma, että julkisuutta tarvitsee enemmän ay-liike, koska se takaa maksutonta media-aikaa ja näkyvyyttä. Toimivaa markkinointia. Jos meillä hoidettaisiin palkkaratkaisut yrityskohtaisesti ja vähemmällä tohinalla, meidän liittojenkin rooli julkisuudessa olisi vähäisempi.

On tarpeen sanoa, että meillä on myös hyvää ja laadukasta työmarkkinajournalismia. Nimiä en luettele, mutta hyvä juttu on helppo tunnistaa.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.