Boston ja New York eivät ole koko USA. Lyhyen vierailun perusteella niissä ei voi nähdä kaikkia USA:n vähittäiskaupan trendejä, mutta jotakin voi tuoda tuliaisina.

Elintarvikekaupoissa on yhä enemmän puolivalmiita tuotteita, jotka viety niin pitkälle, että niistä voi tehdä suoraan ruokaa. Kotona ei tarvitse enää nähdä suurta vaivaa. Meillä on näkee jo paljon samanlaisia tuotteita, mutta siellä oltiin pidemmällä.

Yhä useammin näki myös, että ruokakaupan yhteyteen oli tehty kahvila, ravintola tai useampia. Kaupat tarjosivat myös catering–palveluita. Tätäkin on meillä, mutta ei näin pitkälle kehiteltynä.

Suuri markkina antaa tietysti mahdollisuuksia näkyvään palvelujen eriyttämiseen, koska hinta ei ole aina välttämättä ainoa kilpailutekijä ja ostovoimaa riittää.

Mielenkiintoista oli, että kaupat kyllä käyttävät paljon teknologiaa, mutta se ei ole asia, jolla asiakkaat houkutellaan kauppaan. Mieluumminkin trendinä näytti olevan enemmin inhimillinen asiakaskontakti kuin tekninen innovaatio. Poikkeukset vahvistivat säännön.

USA:n markkinoille olennaista on myös se, että sääntelyä on vähän. Kaavoitusta säännellään aivan toisella tavalla kuin Suomessa. Tonteilla ei ole määrättyä käyttötarkoitusta, vaan omistaja voi alkaa neuvotella kaupungin ja kaupunginosayhdistysten kanssa toteuttamisideoista. Joskus se on helppoa, mutta ei aina. Pääsääntöisesti se on kuitenkin helpompaa kuin Suomessa, jossa kaavoitusmenettelyt voivat olla vuosien ja vuosien raskaita prosesseja.

Vapaat markkinat näkyvät myös palvelujen monimuotoisuutena. Yhtä paljon kuin kilpaillaan hinnalla, kilpaillaan myös konsepteilla ja palvelulla.

Ehkä yllättävää oli se, että Massachusettsin osavaltiossa alkoholin myyntiä on rajoitettu siten, että kaikki suuret kaupat eivät voi myydä sitä. Muuta rajoitetta ei ollut.

Kauppakierroksen lisäksi minulla oli mahdollisuus tutustua myös MIT:n tutkimuksiin ja toimintaan. Erityisen kiinnostuneita siellä oltiin ostamisesta psykologisena ja sosiologisena ilmiönä. Kaupunkisuunnittelun innovaatiot lähtivät ihmisten tarpeista eikä niinkään suunnittelijoiden suurista ideoista.

Merkittävin huomio liittyi siihen, että suurta, uutta palveluinnovaatiota ei näkynyt. Näyttää siltä, että tekniikka ja palvelut kehittyvät askel kerrallaan sitä mukaa kuin yritykset ja asiakkaat ovat niitä valmiita ottamaan käyttöön. Siltähän se näyttää myös muilla kuluttajabisneksessä toimivilla aloilla. Vallankumousta – tai merkittävää epäjatkuvuutta - ei ole odotettavissa, mutta olisi suuri virhe kuvitella, että nykyisillä konsepteilla pärjätään pitkään. Seuraava suuri juttu on jatkuva kehitystyö.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.