Puhuessaan rahasta ihminen usein paljastaa itsestään enemmän kuin tahtoisi. Tähän aikaan vuodesta me paljastumme myös itsellemme, kun viime vuoden tulo- ja verotiedot julkaistaan. Monilla on kirkas kanta siitä, ketkä listoilla olevista ansaitsevat liikaa ja kenen kustannuksella.

On surullista lukea tai katsoa, miten kaksinaamaisesti ihmiset suhtautuvat tuloihin riippuen siitä, onko kyse heidän omista tai toisten ansiotuloista. Erityisesti yrittäjien parjaaminen suurista tuloista osoittaa usein tietämättömyyttä, vainoharhaisuutta, pahansuopuutta, huonoa harkintaa tai jopa tahallista harhauttamista.

Kauhistelen, miten huonosti ihmiset tajuavat oleellisen eron ansiotulon ja yrittäjätulon välillä. Tunnen myös outoa säälin, ärtymyksen ja ahdistuksen sekoitusta, kun samanaikaisesti vaaditaan yrityksen voittoja rankemmin verotettavaksi ja toivotaan yritysten työllistävän lisää.

Olisi mahtavaa, jos ihmiset oppisivat jo koulussa perusasiat yrittämisen luonteesta ja suhteesta yhteiskuntaan. Taottaisiin kaikkien päähän, että talous ei ole nollasummapeli, jossa yhden ansio on toiselta pois, vaan kiertäessään taskusta tai tililtä toiseen voi ihmeellisesti syntyä vaurautta kaikille.

Suhteellisen suuri konsensus vallitsee siitä, että Suomen nostamiseksi suosta tarvitaan yrittäjyyden asennetta ja runsaasti osaamista. Olisi loogista ja luontevaa, että jonkun onnistuessa luomaan työpaikkoja ja hyviä palveluita hänelle osoitettaisiin arvostusta eikä häntä syyllistetä onnistumisesta.

Märkä uneni on, että ihmiset etsisivät verotilastoista rohkaisua toimia itse fiksummin eivätkä hakisi syitä tekopyhästi paheksua toisten onnistumisia.

Yrittäjän ansiot eivät ole korvausta tehdyistä tunneista vaan vastuun kantamisesta ja riskeistä, uuden luomisesta, sopeutumisesta, rohkeudesta, sitkeydestä, jämäkkyydestä ja ennen kaikkea oleellisen osaamisesta. Helpommin sanottu kuin tehty! Helppo on huudella katsomosta ohjeita kentälle, mutta tekijät erottuvat aina suunsoittajista.

Jokainen euro pitää ansaita. On kuitenkin iso ero siinä, tuleeko raha yhteisestä kassasta vai kuluttajan kukkarosta, markkinoilta. Kaikki me olemme taitavia jakamaan toisten keräämiä varoja, mutta nyt meidän pitäisi pikaisesti löytää uusia keinoja maan talouden elvyttämiseksi.

Ensimmäinen askel tällä tiellä voisi olla, että kaikenlaista onnistumista alettaisiin aidosti arvostaa ja siihen rohkaistaisiin. Monille yrittäjille raha on ollut tärkeä motiivi uran valinnassa, mutta arki opettaa heille pian, että helppoja rahoja ei ole jaossa.

Julkinen herjaaminen korkeista tuloista tuskin kannustaa ketään yrittämään enemmän. Siksi sen toivoisikin loppuvan. Suunsoittoon tuhlatun energian voi kanavoida vaikka sen pohtimiseen, miten saisimme kasvatettua yhteistä pottia.

KTM Heikki Peltola on yli 30 vuotta seurannut kaupan muuttumista ja kirjoittanut kauppaa käsitteleviä kirjoja. Vuodesta 1997 lähtien hän on toiminut yritysvalmentajana ja johtajuuskouluttajana Nostetuotanto Oy:ssä.