Ulkomaisten verkkokauppojen on jatkossa entistä vaikeampi vältellä arvonlisäveron maksamista Suomeen. Verohallinto on käynnistänyt hankkeen, jossa se etsii EU-alueella toimivia verkkokauppiaita, jotka ovat jättäneet maksamatta myynnistään arvonlisäveron Suomeen. Tiukassa kansainvälisessä kilpailussa oleville suomalaiskauppiaille tämä on hyvä uutinen. Epäreilusti hankittu kilpailuetu vaikeuttaa suomalaisyritysten mahdollisuuksia pärjätä kilpailussa.
Suomeen maksettavan arvonlisäveron välttely vaikeutuu, kun Verohallinto tiivistää alv-tilitysten seurantaa.

Jos ulkomainen verkkokauppa myy suomalaiskuluttajille yli 35 000 euron edestä vuodessa, on se velvollinen rekisteröitymään Suomen ALV-rekisteriin ja maksamaan arvonlisäveroa Suomeen. Kaikki yritykset eivät näin kuitenkaan tee, mikä aiheuttaa kilpailuhaittaa samoista asiakkaista kisaaville ja veronsa maksaville suomalaisille ja ulkomaisille kaupoille.

Nyt Suomen Verohallinto on ryhtynyt jahtaamaan arvonlisäveron tilittämättä jättäviä ulkomaisia verkkokauppoja.

Tähän mennessä Suomen alv-rekisteriin rekisteröitymättömiä etämyyjiä on tarttunut haaviin lähes 200 kappaletta. Verohallinnossa projektia vetävän Timo Puiron mukaan suurimmalla yrityksellä on ollut jopa 13 miljoonan euron myynti Suomeen, joten veroja on jäänyt Suomen verokarhulta saamatta miljoonia euroja.

Vuoden loppuun mennessä Verohallinto uskoo rekisteröivänsä vielä 150–200 toimijaa lisää alv-rekisteriin.

Tasapuoliset kilpailuedellytykset

Suomalaisyritysten kisa ulkomaisten verkkokauppojen kanssa on tiukkaa, sillä kuluttajien verkkokauppoihin kuluttamista euroista arviolta jo lähes puolet menee ulkomaille. Kaupan liiton viime vuonna tekemän arvion mukaan kuluttajien verkkokaupoista ostamiin vähittäiskaupan tuotteisiin kulutetuista euroista ulkomaisiin verkkokauppoihin valuu arviolta noin 1,5 miljardia euroa. Kaikkiaan suomalaiset ostivat vuonna 2014 vähittäiskaupan tuotteita verkosta yhteensä 3,6 miljardilla eurolla.

Hanakimmin ulkomaisia verkkokauppoja käytetään muodin ja kauneuden verkko-ostoksissa, joissa hinta on tärkein ostospaikan valintakriteeri. Suomessa yleinen arvonlisäveroprosentti on 24, joka maksetaan myös vaatteista ja kosmetiikasta. Jos myyjä jättää joko tarkoituksella tai vahingossa arvonlisäveron maksamatta, perusteeton kilpailuetu on huomattava.

”Suomessa arvonlisäverotus on eurooppalaisittain kireää. Suomalaisen kaupan näkökulmasta on tärkeää, että kilpailu on tasavertaista ja vapaamatkustajia ei sallita”, Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja sanoo.

Kaupan liitto uudistaa parhaillaan vuonna 2010 aloitettua verkkokaupan seurantaansa. Uudistetun seurannan yhtenä tarkoituksena on saada aikaisempaa kattavampi ja jatkuvasti päivittyvä kuva ulkomailta tehdyistä verkko-ostoksista. Tällöin pystytään myös arvioimaan, kuinka paljon maksettuja arvonlisäveroja Suomeen pitäisi kertyä, jos ulkomaiset toimijat hoitavat velvoitteensa.

Mallia myös muihin maihin

Verohallinto pääsee EU-alueella toimivien arvonlisäverot tilittämättä jättäneiden yritysten jäljille tarkastelemalla kuluttajien tekemien internetmaksujen tapahtumatietoja, joita se saa eri maksuvälittäjiltä. Nyt tarkastelussa olevat tiedot kattavat vuodet 2013–2015.

”Saadut tiedot ovat maksutapahtumatasoista eli niissä näkyvät muun muassa päivämäärä, kauppias ja ostoksen summa. Tämän tasoista tietoa pidetään luotettavana ja tarkkana ”, Verohallinnon Puiro kertoo.  

Rekisteröitymisrajan ylittymistä seurataan laskemalla ostosten yhteismäärä kauppiaittain. Suomen laki takaa myös laajat verotustietojen saantioikeudet.

Kun Verohallinnossa herää epäilys, että verkkokauppias ei maksa arvonlisäveroa vaikka pitäisi, myyjä ohjataan rekisteröitymään ja maksamaan verot. Osassa tapauksia tehdään myös verotarkastus.

Suomessa käyttöönotettu malli on herättänyt kiinnostusta myös muissa maissa. Etenkin niissä maissa, jossa verkosta ostetaan hanakasti ulkomailta, voi veromenetys olla merkittävää.

Puiron mukaan vielä olisi kuitenkin parannettavaa tietojensaantioikeuden helpottamisessa kansainvälisissä rajat ylittävissä tapauksissa.

”Eri maiden verohallintojen tulisi saada tiedot alueellaan vaikuttavista taloudellisista toimijoista. Tällä hetkellä kansainvälinen tietojensaanti vaatii taloudellisen toimijan jonkin asteisen tunnistamisen. Nyt massatiedustelut, joissa toimijaa ei ole jollakin tapaa eritelty, eivät ole mahdollisia kansainvälisissä tilanteissa”, Puiro sanoo.