Jo edellinen hallitus aloitti tavan, että sitä, jota asia koskee, ei kuulla asian valmistelussa. Laki vähittäiskaupan kaavoituksesta on hyvä esimerkki: kauppa eli toimiala, jota laki koski, pääsi lausumaan asiasta samassa yhteydessä kuin erilaiset kansalaisjärjestöt.

Nyt ympäristöministeriö tekee Kauppa kaavoituksessa -opasta. Aikaisemmin kauppa on saanut olla sen valmistelussa mukana. Nyt ei: kauppa voi vain kommentoida siinä missä kansalaisjärjestötkin. Valtiovarainministeriön työryhmässä yhtiöverotusta oltiin uudistamassa niin, että yrityselämän edustajat haluttiin keväälllä työryhmästä kokonaan sivuun. Onneksi ihan niin ei päässyt käymään, vaikka läheltä piti. Esimerkkejä riittää.

Tähän asti suomalaisten vahvuutena on pidetty eri osapuolten toimivia keskusteluyhteyksiä. En tarkoita hyvä veli -verkostoja, joita on aiheestakin moitittu. Tarkoitan oikeasti mutkattomia yhteyksiä, jotka ovat omalla tavallaan luoneet perustan meidän menestyksellemme. Tästä Suomea on monta kertaa kiitettykin,.

Julkisuudessa keskustelun heiluri on kuitenkin asettunut siihen asentoon, että tämä suomalainen vahvuus nähdään nykyään epäkohtana. Sitä ei enää pidetä läpinäkyvänä ja toimivana tapana hoitaa asioita, vaikka hyvilllä keskustelusuhteilla ei ole mitään tekemistä heikon läpinäkyvyyden, reiluuden tai toimivuuden kanssa.

Vaikutteita tällaiseen on saatu mitä ilmeisimmin Ruotsista, jossa pääministeri Fredrik Reinfeldt ei suostu tapaamaan edes työmarkkinaosapuolia.

Suomessakin elinkeinopoliittisessa yhteistyössä hallitus pyrkii olemaan tarkka; yrityselämää ei haluta lähelle, vaikka vientialat tekevät tässä ehkä poikkeuksen.Sen sijaan työmarkkinapolitiikassa Suomen hallitus on paljon liberaalimpi. Ruotsin vaikutteet ovat jääneet puoliväliin.

Hallituksessa demareilla on lukuisia erityisavustajia ja valtiosihteereitä, joilla on ay-tausta. Raamisopimus on myös osoitus kolmikannan paluusta työmarkkinoille ja suomalaiseen politiikkaan. Tässä kohtaa ei pelätty työmarkkinajärjestöjen vaikutusta, vaan keskustelu ja konsensus olivat hyveitä, vaikka niiden läpinäkyvyys on toisinaan erittäin huono.

Hallitus on mennyt työmarkkinoilla hyvin pitkälle yhteistyömalliin työmmarkkinajärjestöjen kanssa, mutta elinkeinopolitiikassa on huomattavasti tiukempaa. Keskitie voisi molemmilla lohkoilla olla paras vaihtoehto.