Neljä pääministeriehdokasta keskustelivat keskiviikkona 11. maaliskuuta Veronmaksajain Keskusliiton tilaisuudessa. He keskittyivät lähes puolentoista tunnin ajan talous- ja veropolitiikkaan. Muutama huomio kaupan ja palveluiden kannalta.

Yksikään keskustelijoista ei ottanut esiin selvästi elinvoimaisten kotimarkkinoiden merkitystä. Sen sijaan vienti sai useita mainintoja – ja hyvä niin, koska viennin arvoa Suomelle ei kukaan kiistä. Julkisen sektorin merkitys myös nousi esille. Varsinkin Antti Rinne (sd) veti yhtäläisyysmerkit nykyisen julkisen sektorin koolle ja hyvinvointivaltiolle. Stubb yritti haastaa, mutta se jäi siihen. Säästöjen tarve myönnettiin, mutta niiden suuruudesta oli erimielisyyttä.

Esiin nousivat myös yritykset ja niiden kasvumahdollisuudet. Esiin ei noussut kuitenkaan se tosiasia, että edelleen valtaosa yrityksissä kasvaa ensin kotimarkkinoilla ja voi sitten kansainvälistyä. Meillä elää edelleen sellainen käsitys, että vientiyritykset toimivat kokonaan eri markkinoilla kuin kotimarkkinayritykset eivätkä nämä kaksi liity mitenkään toisiinsa. Tosin Timo Soini (ps) kyllä muisti, että yritykset ovat aina ensin pieniä.

Monissa maissa, kuten Saksassa ja Ruotsissa, ajatellaan eri tavalla. Siksi siellä on esimerkiksi kansainvälisesti menestyviä kauppaketjuja ja elinkeinorakenne on huomattavasti Suomea monipuolisempi. Suomi kuitenkin valitsee voittajansa etukäteen, ja niistä puhutaan juhlapuheissa.

Puheenjohtajat olivat yksimielisiä siitä, että Suomen verojärjestelmä on vaikea ja monimutkainen. Kukaan ei esittänyt ajatusta siitä, miten sitä voidaan selkeyttää. Päinvastoin, oli jonkinlainen yksimielisyys siitä, että ei tälle kuitenkaan enää mitään mahdeta, koska päätöksenteko on muuttunut jo niin monimutkaiseksi. Stubb haastoi muita laajempaan veroremonttiin, mutta halukkaita ei ollut.

1990-luvun alussa Suomessa oli lama. Silloin tehtiin veroratkaisuja, jotka olivat yksinkertaisia ja selkeitä. Tavoitteena oli laaja veropohja ja matalat kannat. Sehän olisi kansantalouden kannalta kaikkein toimivin ja tehokkain järjestelmä. Se myös tunnustetaan kahdenkeskisissä keskusteluissa edelleen. Samaan hengenvetoon sanotaan, että siihen ei päästä. On ilmeisesti ylitetty se raja, jonka jälkeen ei ole paluuta. On niin paljon huojennuksia, vähennyksiä ja tukia, että niitä perattaessa aina joku älähtää. Veropohja on täynnä reikiä, ja se johtaa siihen, että ne verot, joita voidaan kantaa, nousevat kohtuuttoman korkeaksi.

Sitä paitsi yksinkertainen malli on aina tehokas ja eikä tarvitse suurta hallintoa. Säästöä olisi luvassa.

Väittelyssä kävi selväksi poliitikon ongelma: he tietävät, mitä pitää tehdä, mutta sillä ohjelmalla ei voita vaaleja. Tähän Juha Sipiläkin (kesk) viittasi, kun hän sanoi, että tarvitaan kymmenen vuoden ohjelma ja ikäviä päätöksiä on tehtävä heti alkuun. Vaalikaudeksi ei voi luvata mitään.

Odotamme, että esitykset vielä täsmentyvät, jotta tiedetään, mitä puheenjohtajat oikeasti ajattelevat elinvoimaisten kotimarkkinoiden merkityksestä.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.