Suomen talouspolitiikka on nojannut sotakorvauksista lähtien ajatukseen, että toistemme paitoja pesemällä emme täällä elä. Se sisältää ajatuksen, että vienti tuo talouteen sen ”ylimääräisen” kassavirran, jolla palvelut sitten elävät. Tässä ajattelussa yksityisillä ja julkisilla palveluilla ei ole itsenäistä asemaa, ne ovat eräänlainen kansantalouden jakojäännös. Palvelut eivät kasvata kansantaloutta.

On vaikea hyväksyä kaupan ja palveluiden näkökulmasta, että näin on. Yksityinen palveluala luo arvonlisää talouteen ja vaikuttaa kasvuun, työllisyyteen ja hyvinvointiin. Yksityiset palvelut luovat myös uusia liiketoimintamalleja, jotka voivat menestyä myös kansainvälisesti. On aika turha luulla, että menestyisimme kansainvälisillä markkinoilla, jos emme pysty kehittämään menestyviä yrityksiä kotimaassa. Usein vasta kotimaassa menestyvät yritykset menestyvät myös kansainvälisesti. Peliteollisuus on harvoja poikkeuksia. Se ei tarvitse kotimarkkinoita.

Kauppa on suurin yksityinen palveluala. Se saa aikaan yli 10 prosenttia Suomen kansantuotteesta ja työllistää 300 000 henkilöä. Kauppa toimii yhtä hyvin teollisuuden, rakentamisen kuin kuluttajienkin kanssa. Se ei ole pelkkä kansantalouden jakojäännös.

Nyt kun hallituspuolueet kokoontuvat juhannuksen tietämissä ns. minihallitusneuvotteluihin, niiden täytyy ymmärtää tämä. Suomessa on pidetty teollisuuden työpaikkoja oikeana työnä, eikä palveluiden työpaikkoja ole arvostettu. Nyt kun nekin häviävät, aletaan huomata, että myös markkinaehtoiset palvelutyöt tuovat hyvinvointia yhteiskuntaan ja kerryttävät verotuloja. Kotimaiselta yksityiseltä palvelusektorilta on veropolitiikalla tehty tämän hallituksen aikana massiivinen tulonsiirto valtiolle ja kunnille. Kun esimerkiksi sdp on puhunut vahvasti kasvun ja työllisyyden puolesta,  yksinkertainen tapa tukea työllisyyttä on antaa kaupalle ja palveluille siihen mahdollisuus.

Suomen yksityinen palvelusektori on jäänyt jälkeen Ruotsin kehityksestä. Ruotsin elinkeinopolitiikassa ei ole jämähdetty vanhaan eikä kohdennettu julkista tukea, eli verovaroja, kilpailukyvyttömään toimintaan. Siellä ei myöskään ole halveksittu palvelutyötä tai kulutustavaroiden tuottamista - kaikki yksityinen työllisyys on tärkeää. Suomen olisi nyt aika antaa elinvoimaisuusruiske palveluille ja keventää verotaakkaa.

On aika alkaa pestä toistemme paitoja. Ei siinä niin huonosti käy. Vilkaiskaa vaikka Lindström-yhtiötä, joka aloitti värjäämönä ja pesulana, mutta toimii nyt parissakymmenessä maassa Kiina ja Intia mukaan luettuna. Enää ei ole kyse vain paitojen pesusta, mutta siitä se lähti.

Suomessa on tapana valita menestyjät etukäteen. Nyt on muotia puhua cleanteachista ja biotaloudesta. Kaivokset on jo häveliäästi unohdettu. Mutta kai se paitojen peseminenkin on eräänlaista cleanteachia.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.