Olen työni puolesta seurannut alkoholiin liittyvää keskustelua Suomessa nyt joitakin vuosia. Ja ihmetellyt. Tänä keväänä aihe herättää erityisen paljon keskustelua, sillä vireillä on alkoholilain kokonaisuudistus. Hyvä niin. Aihe on tärkeä. Alkoholipolitiikalla vaikutetaan paitsi terveyteen myös työllisyyteen, elinkeinoihin, investointeihin, kuluttajille tasapuoliseen palveluiden säilymiseen, verotuloihin ja kansantalouteen. Sekä siihen, mihin suuntaan tapakulttuurimme hiljalleen kääntyy. Tai ei käänny.

Ihmettelyni liittyy siihen, miten kapeata alkoholista käytävä keskustelu meillä Suomessa on, vaikka aihe ei todellakaan ole yhden sektorin asia. Tällä hetkellä meillä on käytännössä vain yksi ”oikea” tapa puhua alkoholista ja suomalaisesta juomakulttuurista. Alkoholikeskustelu, -politiikka ja -kulttuuri on Suomessa typistetty puheeksi alkoholihaitoista ja niiden kustannuksista. Muita näkökulmia ei juuri keskustelussa näy, ja jos joku yrittää, yritys vaiennetaan nopeasti. Turmiolan Tommi ja Jeppe elävät ja voivat hyvin vallitsevassa puheenparressamme.

Alkoholihaittojen vähentäminen on kannatettava tavoite. Samoin on päihdetyön tehokkuuden lisääminen ja avun saaminen heille, jotka sitä tarvitsevat. Toivottavasti myös ennalta ehkäisevään valistukseen löydetään tehoa ja keinoja, joilla tavoitetaan oikeat ihmisryhmät ajoissa.

Mutta keskusteluun tarvitaan tasapainoa. Alkoholihaitat eivät ole läheskään koko kuva suomalaisesta juomakulttuurista, eikä niiden pitäisi olla koko kuva suomalaisesta alkoholipolitiikasta. Myös myönteisestä kehityksestä, kuten kokonaiskulutuksen vähenemisestä ja nuorten juomatapojen siistiytymisestä, tulisi puhua vähättelemättä.

Järkevintä olisi keskittyä pohtimaan yhdessä, miten tällaista hyvää kehitystä voidaan edelleen tukea. Kulttuurinmuutos ei ole syntynyt kielloilla ja rajoituksilla, eikä sitä tueta kielloilla ja rajoituksilla. Suomessa on yksi Euroopan tiukimpia alkoholin sääntely-ympäristöjä. Rajoituksia on kokeiltu vuosikymmeniä kieltolaista lähtien. Jos logiikka toimisi, alkoholihaittoja ei kai enää pitäisi juuri olla.

Todellinen, pysyvä muutos ei synny pakolla. Se syntyy ihmisten omaehtoisesta asenteiden ja kulttuurin muutoksesta. Siitä, että yhä useampi nauttii alkoholijuomia kohtuullisesti, laatua arvostaen ja osana ruokakulttuuria. Tai kohottaa mutkattomasti maljan alkoholittomalla vaihtoehdolla. Muutos syntyy myös siitä, että yleistävä puhe kaikista suomalaisista vääjäämättöminä Turmiolan Tommeina lopetetaan – se ei vastaa todellisuutta.

Meillä on paljon erilaisia tapoja nauttia alkoholia. Suurin osa suomalaisista osaa hyvin säädellä toimintaansa tilanteen mukaan. Yksipuolisuus, uhkakuvat ja tabujen pönkittäminen eivät paranna keskustelun tasoa. Ne eivät vie kulttuuriamme kohti neutraalia, kohtuullista suhtautumista alkoholiin. Keskustelun avautuminen ja tasapainottuminen ei myöskään tarkoita alkoholihaittojen vähättelyä.

Suomi ansaitsee monipuolisen ja kiihkottoman keskusteluilmapiirin myös alkoholin kohdalla. Olemme valmiita aiempaa vapaampaan alkoholilainsäädäntöön ja aitoihin uudistuksiin. Uudistukset on alkoholipolitiikassakin täysin mahdollista toteuttaa vastuullisesti ja vaiheittain.

Kirjoittaja on Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja.