Alkoholilainsäädännön uudistus käynnistyi toden teolla elokuun lopulla, kun sosiaali- ja terveysministeriö julkisti arviomuistion lainsäädännön uudistustarpeista. Siitä asti aiheesta on käyty vilkasta keskustelua. On mielenkiintoista nähdä, miten elinkeinojen kannanotot näkyvät lakiesityksessä, jota parhaillaan sorvataan ministeriössä.

Alkoholilainsäädäntöä tulee tarkastella myös kilpailu-, työllisyys- ja kuluttajanäkökulmasta; se vaikuttaa väistämättä niihin kaikkiin. Alkoholipolitiikka on myös elinkeinojen asia. Niin ikään lainsäädännön vaikutukset kansantalouteen yleisesti on huomioitava. Kestävää kokonaisuutta ei voi rakentaa vain yhdestä kulmasta.

Kukaan tuskin on erimieltä yleisestä tavoitteesta eli alkoholihaittojen ehkäisemisestä sekä alkoholin kokonaiskulutuksen vähentämisestä. Suomessa on kuitenkin jo nyt yksi Euroopan tiukimmista alkoholia koskevista sääntely-ympäristöistä, verotus mukaan lukien. Sääntelyä lisäämällä ei saavuteta olennaista hyötyä kansanterveydelle. Sen sijaan vaikutukset elinkeinolle ja palveluille olisivat huolestuttavat.

Alkoholijuomatuotteet ovat merkittävä tuoteryhmä päivittäistavarakaupalle, erityisesti pienille kaupoille ja kioskeille. STM:n muistiossa esitetyt uudistukset – myyntiaikarajoitukset ja III oluen siirto Alkoon – heikentäisivät eniten juuri pienten myymälöiden kilpailukykyä. Alkojen yhteydessä sijaitsevien ruokakauppojen kilpailuetu puolestaan korostuisi. Tällainen kehitys olisi vastoin hallituksen pyrkimyksiä edistää kilpailua Suomen päivittäistavaramarkkinoilla.

Alkoholijuomien myyntiaikojen supistuminen vaikuttaisi myymälöiden liikevaihtoon. Tämä lisää painetta lyhentää aukioloaikaa, mikä taas vähentäisi työtunteja ja saattaisi johtaa jopa kauppakuolemien aaltoon – ja tuhansien työpaikkojen menetykseen.

Kuluttajien suuren enemmistön kannalta suunnitellut alkoholin myynnin rajoitukset puolestaan merkitsisivät paljon muutakin kuin alkoholin saatavuuden heikkenemistä. Myös ruokakauppapalveluiden ja muiden sen yhteydessä tarjottavien palveluiden saatavuus supistuisi. Esimerkkeinä mainittakoon Veikkaus, postipalvelut ja nettikaupan pakettijakelut.

Monessa pienessä taajamassa ja syrjäseuduilla nähtäisiin palveluiden katoaminen kokonaan, mikä lisäisi kuluttajien välistä epätasa-arvoisuutta. Erityisesti tästä kehityksestä kärsisi kasvava vanhusväestö sekä autottomat perheet.

Alkoholin myynnin rajoittamisen seurauksena kuluttajat saattavat alkaa hamstrata juomia. Tällöin uudistuksella olisikin loppujen lopuksi jopa kulutusta lisäävä vaikutus – täysin vastoin alkuperäistä tavoitetta. Menetettyjä palveluita ja työpaikkoja se ei pelastaisi.

Kansantaloudellisesta näkökulmasta ei voi sivuuttaa matkustajatuontia. Liian kapeakatseinen alkoholipolitiikka johtaisi siihen, että osa nykyisestä kotimaan myynnistä vain siirtyisi rajojen ulkopuolelle. Sen seurauksena menetettäisiin yhä suurempi osa verotuloista, vaikka alkoholihaitat ja niiden kustannukset säilyvät edelleen Suomessa.

Esitetyn kaltaiset uudistukset olisivat omiaan voimistamaan myös alkoholin pimeitä markkinoita, joilla ei myyntiä tai ikärajoja valvo kukaan. Tästä on kokemusta esimerkiksi Ruotsissa.

Alkoholihaittoihin tulee puuttua tavoin, jotka aiheuttavat kansalaisten suurelle, alkoholia kohtuullisesti kuluttavalle enemmistölle STM:n ehdotuksia vähemmän arkielämän haittaa. Eniten painoarvoa on pantava valistukseen ja ennaltaehkäisevään päihdetyöhön. Pitkällä aikavälillä tämä on keino, jolla voidaan vaikuttaa kestävästi suomalaisten alkoholiasenteisiin ja -kulutukseen.

Kirjoittaja on Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja