Nykyihminen hakee elämyksellisyyttä, näin meille eri kanavia pitkin kerrotaan. Olen usein ihmetellyt tätä sekä omalta että lasteni kohdalta. Haenko erityisesti elämyksellisyyttä? Elävätkö lapseni ja heidän kaverinsa erityisen elämyshakuisesti? Elämyksellisyys on mielestäni kontekstisidonnaista, eikä se ole edes yksilötasolla suure, jossa mittari pysyy tasaisesti esimerkiksi 95 prosentissa.

Kaupan asiakkaana elämyksellisyydeksi arkena riittää se, että tutussa kaupassa on myös illalla klo 17.00 aikaan tutut tuotteet, tutuilla paikoilla. Elämyksellisyyden kokemustani lähikaupassani vahvistaa vielä se, että kassoja on tarpeeksi, eikä jonossa tarvitse seistä pitkään, vaan pääsen nopeasti kotiin viemään koirani ulos.

Ilkivallan kohteeksi joutuneen autoni korjaamisprosessissa elämyksellisyyden kokemukseni koostui siitä, että poliisilla, vakuutusyhtiöllä sekä huoltofirmalla oli nettisivustot, joiden kautta sain jo perjai-iltana tuoreeltaan vietyä prosessia eteenpäin.

Huollon kohdalla elämyksellisyyden kokemustani lisäsi se, että huollon ollessa lauantaina suljettu, automyyjä vastasi puheluuni. Minun oli saatava ikkunaton autoni pois kadunvarresta, joten elämyksellisyydeksi riitti, että automyyjä kertoi minulle kahden metrin aidasta, joka ympäröi autoliikkeen pihaa. Tähän turvalliseen ympäristöön oli autoni tervetullut odottamaan seuraavan viikon huoltoa. Elämykselliset kokemukseni jatkuivat automyyjän kanssa F2F asioidessani, oikea määrä osaanottoa tilanteeni vuoksi sekä tietysti vakuutus siitä, että huolto ottaa minuun yhteyttä. Yhteydenotto vasta olikin elämyksellinen: netistä varaamani huoltoaika oli perjantaille, mutta auto olikin valmis jo keskiviikkona.

Taloudellisen tiedotustoimiston T-Medialla teettämä tutkimus ”Nuoret ja johtaminen” tuo esiin nuorten realistisen elämyshakuisuuden. Tutkimuksen mukaan 17–29-vuotiaat nuoret haluavat esimiehiltään palautetta epävirallisesti, usein ja monipuolisesti. Yhtenä palautekanavana nähdään myös netti, mutta se ei - tutkimuksen mukaan - korvaa esimiehen ja työkavereiden fyysistä läsnäoloa. Yksinkertaisia asioita.

Tutkimukseen vastanneet todistavat, että nuorilla on selkeitä sisäsyntyisiä mielikuvia suomalaisista yrityksistä. Viimeaikaiset uutisoinnit, kavereiden käsitykset ja sosiaalisen median luovat ja muovaavat niitä. Mielikuvilla on tapana juurtua, ellei niitä aktiivisesti muuteta. Nuorilla itsellään niiden muuttamiseen ei ole aikaa eikä tosin tarvettakaan. Miksi olisi? Siispä kissan täytyy tässäkin kohtaan itse nostaa häntänsä.

Elinkeinoelämän Nuoriso-ohjelman piirissä tehtävä työ mahdollistaa opettajille oikeanlaisen tiedon saamisen ja sen tarjoamisen nuorille. Tietoa saadaan siirrettyä fyysisesti, oppiaineen ilmiöiden yhtenä osana. Tietoa toimialoista ja yrityksistä välittää nuorelle oma tuttu opettaja, jonka hän tuntee ja joka osaa viestiä nuorille. Siis nuoret saavat tietoa epävirallisesti, paljon sekä oikeaan kontekstiin, eli opittavaan ilmiöön sidottuna. Siis opetusta elämää varten.

Kirjoittaja toimii kaupan alan koulu-coachina Taloudellisessa tiedotustoimistossa. Kirjoitus on julkaistu alun perin Taloudellisen tiedotustoimiston Opetin.fi-verkkopalvelussa.