Ensimmäinen kesätyöni oli Harjavallan sairaalan ulkotöissä. Muistan, kuinka ensimmäistä työpäivää edeltävänä yönä en saanut nukuttua kunnolla. Ensimmäisenä päivänä leikkasin nurmikkoa. Isosta jännityksestä huolimatta päivä meni hyvin, kuten loputkin päivät reilun kuukauden kesätyöstä.

Samanlainen jännittynyt tunnelma on varmasti ollut tänäkin kesänä monella nuorella, joka on mennyt ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa. Minun ensimmäinen kesätyöpaikkani ei ollut kaupan alalla, mutta todella monella nuorella näin on. Kauppa tarjoaa tänäkin vuonna kesätöitä tuhansille nuorille.

Kaupalla on iso vastuu. Parhaimmillaan kesätyö voi olla nuorelle kokonaan uuden motivaation lähde tulevaisuutta ajatellen. Jotain, minkä vuoksi nuori jaksaa innostua koulustakin taas paremmin. Pahimmillaan kesätyökokemukset voivat lannistaa nuorta ja aiheuttaa tunteen, ettei työelämään halua enää koskaan. Kauppa on siis kesätyönantajana tärkeä syrjäytymisen ehkäisijä. Kesätyö auttaa nuorta kasvattamaan sosiaalista verkostoaan ja kehittämään sosiaalisia taitojaan.

Nykyään kesätöiden saanti ei ole niin yksinkertainen asia kuin ennen. On paljon vähemmän työssä avustavia tehtäviä, ns. apupojan töitä. Ne tehtävät hoituvat nykyisin jonkun koneen tekemänä automaattisesti. Tämänkin vuoksi nuoren ensimmäisen kesätyöpaikan merkitys korostuu. Työnsaanti ei ole helppoa ja jos ensimmäisestä työpaikasta jää huonot kokemukset, on työn hakeminenkin vaikeammantuntuista seuraavana kesänä. Huonoilla kokemuksilla en tarkoita työn kiireisyyttä tai vaikeutta. Tarkoitan välinpitämättömyyttä nuorta kohtaan. Väitän, että tavallinen nuori ei koe työn paljoutta ollenkaan niin huonoksi asiaksi kuin sen, että häntä ei oteta vakavasti työpaikalla. Nuorelle ei saa tulla tunnetta, että hän on rasite työyhteisössä.

Kesätyö luo nuorelle kuvan työelämästä. Mitä se on, mitä siellä odotetaan, mitä siellä voi oppia. Itse koin omissa kesätöissäni, joista ison osan tein kaupan alalla, tärkeimmäksi asiaksi haasteet. Ne työpaikat, joissa sai itselleen sopivia haasteita ja joissa onnistumiseen eteen joutui ponnistelemaan, antoivat eniten. Haasteiden kautta sain isoimmat opit. Jos onnistui, tuli loistava onnistumisen tunne. Jos epäonnistui, tunne ei tietenkään ollut niin hyvä. Mutta jos jostakin tajuaa myöhemmin erityisen paljon oppineensa, niin juuri epäonnistumisista. Työnantajien ei kannata pelätä antaa nuorille haasteita. Se voi lopulta palkita kummankin osapuolen.

Kirjoittaja on Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) kaupan alan projektipäällikkö.