Viime viikolla Euroopan komissio julkaisi painopisteensä tulevasta digitaalisten sisämarkkinoiden strategiastaan. Strategian on määrä olla valmis toukokuussa.

Digitaalisten tuotteiden ja palvelujen saatavuuden parantaminen kuluttajien ja yritysten kannalta nostettiin yhdeksi tärkeimmistä aloista, joihin digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaa laadittaessa keskitytään. Samaan laariin kuuluu perinteinen rajat ylittävä verkkokauppa. Digitaalisilla sisämarkkinoilla ei nimittäin määritelmällisesti liikutella vain digitaalisia sisältöjä. Digitaalisilla sisämarkkinoilla myös tavaroita ja palveluita tulisi voida ostaa ja myydä digitaalisissa kanavissa yhtä vapaasti eri maiden välillä kuin yhden maan sisällä.

Kaupan alan kannalta yksi mielenkiintoinen nosto strategiasta tässä vaiheessa on ns. geoblokkaukseen puuttuminen. Geoblokkauksella viitataan yleensä siihen, että tekijänoikeuden haltija rajaa digitaalisten sisältöjen jakelua maantieteellisesti tekijänoikeuteensa perustuen. Komission näkökulmasta menettely heikentää sisämarkkinoiden toimintaa ja on kuluttajien etujen vastainen. Menettelyä on myös pidetty ongelmallisena palveludirektiivin kannalta, jossa kielletään palveluntarjoajaa soveltamasta vastaanottajana asuinpaikkaan tai kansallisuuteen perustuvia syrjiviä ehtoja. Komission pyrkimyksenä lieneekin rajata geoblokkauksen hyväksyttävät soveltamisperusteet mahdollisimman kapeiksi.

Geoblokkaus-termin alle voidaan sisällyttää yhtäältä fyysisten tavaroiden maantieteelliset toimitusrajoitukset verkkoympäristössä tapahtuvassa (kuluttaja)kaupassa. Taloudellisesti tämä on digitaalisia sisältöjä merkittävämpi kysymys, sillä leijonanosa verkkokaupasta on tavaroiden ja palveluiden kauppaa. Tiettyjen näkemysten mukaan kuluttajalla tulisi olla oikeus esimerkiksi tilata haluamansa tavarat mistä jäsenvaltiosta ja verkkokaupasta tahansa. Verkkokaupassa ei tällöin olisi lähtökohtaisesti oikeutta kieltäytyä toimituksesta yksipuolisesti esimerkiksi kaupallisin perustein.

Geoblokkauksen rajoittaminen sääntelyllä voi helposti johtaa tilanteeseen, jossa yritykselle muodostuu faktinen toimituspakko kaikkialle sisämarkkinoille. Yritysten sopimusvapauden rajoittaminen ei kuitenkaan ole oikea tapa kehittää sisämarkkinoita. Yritysten tulee itse voida määrittää liiketoimintastrategiansa ja kohdemarkkinansa. Markkinat ja kustannusrakenteet ovat eri EU:n jäsenvaltiossa erilaisia, jolloin on luonnollista, että yritykset suhtautuvat niihin eri tavoin. Komission tulisi ensisijassa pyrkiä mahdollisimman täydelliseen sääntelyn harmonisointiin ja implementoinnin valvontaan digitaalisilla sisämarkkinoilla.

Digitaalisten sisämarkkinoiden ytimessä on kuluttajien luottamus. Sitä komissio haluaa tukea jo pitkään valmistellun tietosuoja-asetuksen nopealla hyväksymisellä. Tällä hetkellä asetusluonnos on neuvoston käsittelyssä ja näyttää siltä, että erityisesti tietyt isot jäsenvaltiot ajavat neuvostossa voimakkaasti kompromissin saavuttamista kesäkuuhun mennessä. Tällöin lopullinen asetus voitaisiin saada valmiiksi jo kuluvan vuoden aikana.

Digitaalisten sisämarkkinoiden ytimessä on myös tieto ja sen hyödyntäminen. Tietosuoja-asetuksen valmistelussa ei tulisikaan hosua. Aikataulua tärkeämpää on sääntelyn laatu. Uuden sääntelyn tulee löytää tasapaino yksilön oikeuksien ja tietojen tehokkaan hyödyntämisen välillä. Sääntelyn on oltava tulkinnallisesti selkeää ja taattava eurooppalaiselle elinkeinoelämälle riittävä toimintavapaus, jotta sen kansainvälinen kilpailukyky säilyy.

Kirjoittaja on Kaupan liiton asiantuntija.