EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointikumppanuussopimus (TTIP) on niin Suomen kuin kaupan alan yritysten kannalta tärkein lähitulevaisuuden kauppapoliittinen ratkaisu.

EU ja Yhdysvallat ovat maailman kauppamahteja. Atlantin ylittävän kaupan arvo päivässä on noin kaksi miljardia dollaria. Alueiden markkinat edustavat noin 50 prosenttia koko maailman BKT:stä. Suomelle Yhdysvallat on EU:n ulkopuolisista maista toiseksi merkittävin vientimaa Venäjän jälkeen. Tuonnissa Yhdysvallat on kolmanneksi tärkein EU:n ulkopuolisista maista Venäjän ja Kiinan jälkeen.

Vaikka EU-alueen talouskasvu on lähitulevaisuudessa parhaassakin tapauksessa vain prosentin parin luokkaa, kiitos pitkälti Saksan ja Iso-Britannian sekä EKP:n setelipainon, ei kasvu ole tavoittanut Suomea. Miksi maailman suurin vapaakauppa -alue, joka voisi luoda kaupalle yhteisiä globaaleja pelisääntöjä ja avaisi julkiset hankinnat ja palvelumarkkinat kilpailulle, ei kelpaisi suomalaiselle yhteiskunnalle ja veronmaksajalle?

EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus  helpottaisi eurooppalaisyritysten pääsyä Yhdysvaltain markkinoille ja päinvastoin yhdysvaltalaisyritykset voisivat investoida entistä enemmän Suomeen ja muihin EU- maihin.

Suomen kotimarkkinoidenkin kannalta on tärkeää, että ulkomaankauppa sujuu mahdollisimman sujuvasti.  Kaupan alan keskeinen tavoite on avoin tuontijärjestelmä, joka varmistaa tuotteiden, raaka-aineiden ja komponenttien kilpailukykyisen saatavuuden ja luo edellytyksiä niiden kaupalliselle jälleenviennille. Lisääntyvä kilpailu mahdollistaa laajemmat valikoimat sekä edullisemmat hinnat ja on siten myös kuluttajien edun mukaista.

Kauppasopimusneuvottelut tarjoavat EU:lle ja Yhdysvalloille myös mahdollisuuden luoda aivan uuden, läpinäkyvämmän ja reilumman tavan myös riitatilanteiden ratkaisemiseksi. Paljon huolta herättäneen ja kritisoidun investointisuojan sisällyttäminen sopimukseen edellyttää luonnollisesti, että neuvotteluissa päästää molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Jos tällainen sääntöpohjainen järjestely pystytään saamaan aikaiseksi nyt transatlanttisella ulottuvuudella, niin se luo maailman kauppajärjestöllekin (WTO) mallin, joka näyttää suuntaa muille kauppajärjestelyille. Tämä mahdollisuus tulee mielestäni käyttää.

Kaupan liitto tavoittelee nykyistä yksinkertaisempia pelisääntöjä (tekniset standardit, SPS-säännöt), tehokkaampia ja taloudellisempia tullimenettelyjä, jotka poistavat liiallisen byrokratian, nopeuttavat tavaroiden kulkua ja säästävät kustannuksia. TTIP -sopimusneuvotteluissa on kysymys juuri kaikista näistä muuttujista. Sopimus hyödyttäisi niin työntekijöitä kuin työnantajia. Erityisesti hyödyt korostuvat pk-yrityksille. 

Kirjoittaja on Kaupan liiton kauppapoliittinen asiantuntija.