Edellisessä työpaikassani, Veronmaksajissa, seurasin säännöllisesti työn verokiilan kehitystä. Lamasta toipuva Suomi alkoi vuodesta 1995 lähtien kaventaa palkansaajan verokiilaa ja lisätä ostovoimaa. Näin siitä huolimatta, että verokiilan yksi tekijä, kulutusverotus, kiristyi.

Ilmeisesti tästä jäi poliitikoille, virkamiehille ja ekonomisteille elämään kummallinen käsitys: kulutusverotusta voi kiristää ilman vaikutuksia yksityiseen kulutukseen. Näin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa todella tapahtuikin. Olennaista kuitenkin on, että samaan aikaan työn verotusta kevennettiin vielä enemmän, ja kaikkien verojen jälkeinen ostovoima kasvoi.

Yksityisen kulutuksen kasvun hidastuminen viime aikoina ja muun muassa kaupan vaikeudet tulivat ikävinä yllätyksinä politiikan valmistelijoille, mutta samalla tiellä jatketaan edelleen. Verokiilaa kasvatetaan kiristämällä sekä työn verotusta että kulutuksen verotusta, ja ostovoima leikkautuu.

Kulutuksen verotuksen kiristäminen nähdään hyväksi ja helpoksi politiikaksi todennäköisesti siksi, ettei sitä mielletä työn verottamiseksi kuten palkkaverotusta. Sen vaikutukset ostovoimaankin halutaan lakaista maton alle. Palkansaajalle vaikutukset ovat kuitenkin itsestään selvät: jos verojen jälkeen jää vähemmän rahaa käteen, ei kannata kuluttaa entiseen tapaan. Ja ihan sama, leikataanko käteen jääviä euroja valtion tuloverolla, kunnallisverolla vai kulutusveroilla; eurot pankkitilillä määräävät.

Kulutusverojen kiristyksiä on perusteltu myös sillä, että ne kohdistuvat ulkomaiseen työhön. Kummallinen näkemys, kun kuluttaja kuitenkin maksaa Suomessa tehdyistä ostoksista verot Suomen verottajalle. Lisäksi niin tavara- kuin palveluostoksiinkin sisältyy pitkä ketju Suomessa tehdyn työn kustannuksia satama-ahtaajien palkoista kirjanpitäjiin ja mainostoimistojen siivoojiin.

On vaikeaa pitää yllä työllistäviä ja talouskasvua tukevia kotimarkkinoita, jos päättäjät eivät ymmärrä tai kunnioita Suomessa tehtävää työtä. Elinvoimainen talous vaatii menestyvän vientisektorin rinnalle kukoistavat ja työllistävät kotimarkkinat. Veropolitiikan tavoitteena pitäisikin olla verokiilan kaventaminen ja palkansaajan todellisen verovapaan ostovoiman tukeminen.

Kirjoittaja on Kaupan liiton pääekonomisti.