Tulevaisuuden ennustaminen on aika mahdoton tehtävä, kun menneisyydestäkään ei oikein tiedä ja nykyisyyskin on hämärän peitossa. Kaupan lähikuukausien menneisyydestä tiedetään kuitenkin sen verran, että ensimmäisen vuosipuoliskon aikana kauppa kävi ja työllisyys toipui.

Autokaupassa kauppa kävi jopa keskimääräistä vilkkaammin, vähittäiskaupassa oli hiljaisempaa. Tietokoneiden ja puhelinten myynti pääsi keväällä vauhtiin, mutta vaate- ja kodinkonekauppiaat odottelevat yhä kysynnän vilkastumista. Tukkukaupassa näkyy teollisuuden ja rakentamisen elpyminen. Myynnin kasvuluvut näyttävät ihan tyydyttäviltä, mutta kun pohjalta ponnistetaan, taso ei vielä päätä huimaa.

Jos suuria romahduksia ei maailmalla tapahdu, kauppa kasvaa myös ensi vuonna. Tulevaisuuden ennustaminen on jossittelua, ja ensi vuosi peittyy sakeaan sumuun. Euroalueen talouskasvu on hidasta, ja Yhdysvalloissa sitkeä työttömyys jarruttaa kulutusta ja talouskasvua. Kiinassa kasvua on alettu hillitä ylikuumenemisen pelossa, eikä Japanikaan ole päässyt kestävälle kasvu-uralle.

Toistaiseksi suomalaisten kuluttajien luottamus on vahvaa ja teollisuuden uudet tilaukset luovat uskoa tukkukauppaan. Tämä näkyy selvänä työllisyyskäänteenä kaupassa. Auto- ja tukkukaupassa on rekrytoitu lomautettuja työntekijöitä takaisin ja vähittäiskauppa on toipunut alkuvuoden työllisyysnotkahduksesta.

Kauppa vetää jälleen kerran kansantalouden työllisyysvankkureita, mutta kuinka kauan?

Kun julkisella sektorilla tai teollisuudessa on ongelmia, pannaan kauppa ja palvelut maksumiehiksi. Arvonlisäverotuksen kiristäminen ei saa insinöörejä kehittämään uusia puhelinmalleja, ja vaikka teollisuuden sähkövero olisi puhdas nolla, sellutehtaat eivät muuta Brasiliasta Suomeen. Kulutusverotuksen kiristäminen ja palveluyritysten sähköverojen kaksinkertaistaminen eivät muuta väestörakennetta ja ratkaise julkisen sektorin kestävyysvajetta tai vauhdita teollisuuden rakennemuutosta. Päinvastoin!

Mutta kuka uskaltaa sanoa sen ääneen?

Kirjoittaja on Kaupan liiton pääekonomisti.