Kaupan työnantajat ovat ihmetelleet, miksi työntekijät eivät ota lisätunteja vastaan, kun heille niitä tarjotaan. Kyse ei ole siitä, että työntekijät olisivat laiskoja, vaan siitä että he ovat laskutaitoisia. Työnantajille usein kerrottu syy nimittäin on, ettei lisätuntien tekeminen kannata, kun samalla menettää sosiaalietuuksia.

Kannustinloukut näyttävät pyydystävän myyjiä ja haittaavan työllistämistä. Kannustinloukkuhan on tilanne, jossa palkkatulojen nousun myötä päällekkäiset tulosidonnaiset järjestelmät syövät palkankorotusta. Lisätunteja ei kannata tehdä, tai vielä pahempaa, ei kannata edes työllistyä. Äärimmäisissä tapauksissa palkankorotuksesta ei jää mitään käteen.

Yksinhuoltajan ei kannata lisätä viikkotyötuntiensa määrää edes 400–500 euron palkankorotusta vastaan, jos käteen jää 70–80 euroa ylimääräistä ja yhteinen aika lasten kanssa pienenee. Sovitellulla työttömyyspäivärahalla oleva miettii kaksi kertaa, kannattaako palkka tuplata, jos korotuksesta jää käteen vain 24 prosenttia. Kotihoidontuelta ei välttämättä kannata edes työllistyä.

Vaikka loukkuongelmasta on puhuttu jo parikymmentä vuotta, se on suomalaisen yhteiskunnan riesana edelleen. Paljon on toki myös saatu aikaan. Esimerkiksi 1990-luvun puolen välin jälkeen aloitetut palkkaveron kevennykset ovat loiventaneet selvästi loukkuja.

Tuloverotuksen keventäminen onkin yksi parhaista loukkulääkkeistä. Se lieventää loukkuja kaikilla palkkatasoilla eikä vain siirrä ongelmaa paikasta toiseen. Uusi tulosidonnainen lapsivähennys ensi vuoden verotuksessa syventää omalta osaltaan kannustinloukkuja, jotka muutenkin koettelevat lapsiperheitä.

Myös tulosidonnainen päivähoitomaksu syventää kannustinloukkuja. Päivähoitoa ei jostakin syystä mielletä samanlaiseksi palveluksi kuin vaikkapa lääkärin vastaanottoa tai sairaalan hoitopäivämaksua. Lääkärillekään ei makseta asiakkaan tulojen vaan hinnaston ja vastaanoton keston mukaan. Lasku korvataan tarveharkintaisesta toimeentulotuesta, jos sitä ei itse pysty maksamaan.

Vaalien alla poliitikot usein vaativat kannustinloukkujen purkamista. Yleinen iskulause on, että työnteon on oltava aina kannattavaa. Viime hallituskaudella istui laajapohjainen SATA-komitea, jonka yhtenä tehtävänä oli miettiä kannustinloukkujen purkamista. Komitean työskentely huipentui loppumetreillä AKAVA:n ja SAK:n ulosmarssiin vastauksena hallituksen halulle nostaa eläkeikää 65 vuoteen. Kannustinloukut jäivät ja eläkeikä nousi.

Seuraavakin hallitus haluaa todennäköisesti purkaa kannustinloukkuja. Sekä yksittäisten työntekijöiden, kaupan alan että koko vanhenevan yhteiskunnan maksukyvyn kannalta purkutalkoiden soisi myös onnistuvan. Pääsykriteeri taustavalmisteluihin pitäisi olla halu helpottaa työllistymistä ja työllistämistä – kolmikannasta ja muusta valtapolitiikasta viis.

Kirjoittaja on Kaupan liiton pääekonomisti.