Vähittäiskauppa kokonaisuutena kasvaa ja kutistuu suurin piirtein yleisen kuluttajien taloustilanteen mukana. Mistä sitten kasvuhaluisen kauppiaan kannattaisi hakea nousukiitoa? Suomen kaupan kasvusuunnat riippuvat siitä, mitä täällä maailman katolla itse teemme. Kansainvälisessä kaupassa on useita kasvusuuntia, joista voimme napata kiinni. Ne ovat aivan lähellä, heti internetin toisella puolen.

Vaikka Kiinan talouskasvu on hiipunut, Kiina on verkkokaupan kasvun moottori. Kiinan verkkokaupan kokonaismäärä ohitti viime vuonna USA:n ja kasvoi maailman suurimmaksi verkkokauppamarkkinaksi. Kasvun ennustetaan jatkuvan lähivuosina noin 40 prosentin vuosivauhtia.

Reitti Kiinan markkinoille on myös siinä mielessä selkeä, että yli 60 prosenttia verkkokaupasta kulkee tavalla tai toisella Ali Baba -konsernin kautta. Toki muitakin valtavan suuria markkinapaikkoja on kymmeniä. Kiina ei ole enää pelkästään maailman tehdas, vaan siitä on syntymässä merkittävä vientimarkkina länsimaisille verkkokaupoille. Monet kiinalaiset kuluttajat ovat pettyneet kotimaisten tuotteiden laatuun – esimerkiksi ruokaskandaalit eivät suoranaisesti edesauta kotimaisen tuotannon imagoa.

Ruoka onkin selkeä verkkokaupan kasvusuunta globaalisti. Ruoan osuus verkkokaupan kokonaismäärästä on vasta jossain prosentin paikkeilla, mutta ruoan verkkomyynnin ennustetaan kasvavan kaikilla tärkeimmillä markkinoilla kaksinumeroisin luvuin. Tässäkin asiassa Kiina on ykkösenä. Siellä 40 prosenttia verkkokaupan asiakkaista ostaa ruokaa verkosta, kun esimerkiksi ruoan verkkokaupan pioneerimaassa Britanniassa luku on noin 10 prosenttia. Saarivaltion ruokakaupassa Tesco on tehnyt jo pitkään voittoa, mutta vastikään kilpailija Sainsbury’s ilmoitti ohittaneensa Tescon ruoan verkkokaupan liiketuloksessa. Kilpailu tuottaa siis tulosta.

Verkkokaupan rakenne on jakautunut maittain. Osa maista, kuten UK, Saksa, Ruotsi ja Brasilia, ovat vahvoja kotimarkkinoita, joissa paikalliset toimijat tyydyttävät pääosin kotimaisen kysynnän. Toisaalta maailmalla on useita mielenkiintoisia vientimarkkinoita, joissa paikallinen tarjonta ei pysty täysin vastaamaan kuluttajien kysyntään. Tällaisia ovat esimerkiksi Alankomaat, Belgia, Australia, Venäjä, Itävalta, Sveitsi – ja Suomi. Näissä maissa kuluttajat ovat valmiita ostamaan ulkomaisilta toimijoilta. Pitkät toimitusajat hyväksytään, jos palvelu ja tuotteet ovat muuten laadukkaita. Tällaiset maat ovat luontevia kansainvälisen verkkokaupan avausmarkkinoita.

Suurimmilla verkkokauppamarkkinoilla Kiinassa ja USA:ssa paikalliset toimijat hallitsevat toki markkinaa, mutta niiden myyntikanavien avulla hyvän tuotteen on mahdollista saavuttaa meikäläisittäin ennennäkemätön suosio. Näin on käynyt esimerkiksi suomalaiselle Vipukirveelle, jonka kotimainen tuotanto ei millään riitä tyydyttämään kysyntää Yhdysvalloissa.

Kun maailmalle lähdetään, Sen Oikean kansainvälisen markkinan löytäminen saattaa olla pienestä kiinni. Useisiin maihin (esim. Australiaan, Venäjälle, Yhdysvaltoihin ja Kiinaan) tiettyjä tuotteita voi myydä ilman tulleja ja/tai arvonlisäveroa. Tämä ”hinnanalennus” saattaa antaa niin suuren kilpailuedun paikallisiin kauppiaisiin nähden, että korkeammat lähetyskustannukset voidaan kattaa ja säilyttää hintakilpailukyky. Ruoan myynti Aasiaan taas on merkittävästi helpompaa kuin Eurooppaan, koska aasialaisessa ostoskorissa kylmäketjun merkitys on vähäinen. Puhdas eurooppalainen ruoka on siellä premium-tuote, jolla voi olla premium-hinta. Myös muille tuoteryhmille, kuten luontaistuotteille, ulkoiluvarusteille tai muotoilulle, suomalaisuus voi olla tärkeä markkinointivaltti.

Team Finland aloittaa tämän vuoden  alussa globaalin verkkokaupan kasvuohjelman, joka tarjoaa konkreettisia apuja vientimarkkinan avaamiseen. Syntyisikö tästä suomalaisen kaupan kasvusuunta?

Kirjoittaja on Kaupan liiton digiasiantuntija ja Verkkoteollisuus ry:n toimitusjohtaja.