Huhtikuussa valitaan maahamme uudet kansanedustajat. Toukokuussa saamme uuden hallituksen. Helppoa heillä ei tule olemaan. Julkisen talouden ongelmat ovat todella suuret.

Poliittinen johtomme joutuu päättämään, miten valtion ja kuntien jatkuva velkaantuminen saadaan pysäytettyä ja miten jo otettujen lainojen korot ja lyhennykset maksetaan. Tehtävä ei ole helppo.

Päätöksentekoa ei helpota eri sektoreiden ”asiantuntijaprofessoreiden” julkiset lausunnot. Jokainen heistä tieteellisesti todistaa, että juuri oman sektorin menoihin Suomessa käytetään bruttokansantuotteesta muita pienempi suhteellinen osuus.

En juristina ymmärrä miten matemaattisesti tämä on ylipäätään mahdollista. Miten kaikkiin asioihin voi käyttää suhteellisesti vähemmän kuin muissa maissa tehdään. Mihin se loppu menee? Mitkä ovat ne menot, joihin meillä käytetään keskimääräistä enemmän.

Nämä asiantuntijaprofessorit usein ihmettelevät, että miksi tyhmät poliitikot eivät välittömästi ryhdy toteuttamaan heidän ajatuksiaan. Asiantuntijoilla on yleensä puolellaan se etuoikeus, että heidän ei tarvitse ottaa huomioon muita, saati vastakkaisia näkökulmia. Tällainen oikeassa oleminen on helppoa.

Poliittiset päätöksentekijät ja virkamiehet eivät näin helpolla pääse. Heidän pitää ottaa huomioon asioiden monet puolet ja kaikki keskenään vastakkaiset mielipiteet ja asiantuntijanäkemykset. On pakko tehdä kompromisseja. Sitä demokratia moniarvoisessa yhteiskunnassa on.

Meiltä etujärjestöihmisiltä vaaditaan tasapainottelua näiden ääripäiden välillä. On selvää, että me katsomme asioita oman sektorimme näkökulmasta. Siitä jäsenemme meille maksavat. Toisaalta on selvää, että uskottavuutensa säilyttämisestä kiinnostunut etujärjestöjohtaja sovittaa sanomansa myös yhteiskunnan yleiseen tilanteeseen. Tämä yhteensovittaminen on taitolaji, jota kannattaa harjoitella.

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.