Sokerivero olisi vastoin hallituksen omaa ohjelmaa

Hallitus lupaa omassa ohjelmassaan, ettei se lisää yritysten hallinnollisia kustannuksia. Kuitenkin se valmistelee uutta veromuotoa, joka lisää kymmenillä miljoonilla pelkästään kaupan yritysten hallinnollisia kustannuksia. Lisäksi tuottajien ja valtion kustannukset ja hallinto kasvaisivat. Tämä byrokratiasampo on nimeltään sokerivero.

Perusajatukseltaan sokerivero kuulostaa yksinkertaiselta: sokeri on haitallista, joten verotetaan kaikkia tuotteita sokeripitoisuuden mukaan, eniten makeisia, vähiten vettä. Käytännössä ”haittaverot” eivät useinkaan toimi, kuten Tanska sai huomata rasvaveronsa kanssa.

Nykyiset pakkausmerkinnät eivät mahdollista sokeripitoisuuteen perustuvaa veroa. Kaupan hyllyillä olevista tuotteista vain puolessa on merkinnät, joiden pohjalta veron voisi edes periaatteessa laskea. EU:ssa ravintoilmoitus, joka sisältää myös sokerin määrän, tulee pakolliseksi vasta joulukuussa 2016. Ennen tätä sokeriveron tyyppistä järjestelmää ei pidä edes yrittää.

Varsinkin suomalainen makeis- ja keksiteollisuus on ajanut voimakkaasti sokeriveroa – veroa, joka koskisi sen kanssa kilpailevia tuotteita joululeivistä lettuhilloihin. Käytännössä vero myös suosisi kotimaisia suuria tuottajia.

Kun pakollisia pakkausmerkintöjä sokeripitoisuudesta ei ole, maahantuoja eli kauppa kantaisi riskit puutteellisista tai vääristä resepteistä ja niiden pohjalta lasketuista veroista. Koska riskit ja rangaistukset maahantuojalle ovat suuret, tuonti ja kaupan valikoimat kärsisivät. Kuluttajalle tämä tarkoittaisi sitä, että laajan aamiaismurovalikoiman sijasta hyllystä löytyisi muutama kotimainen ja todennäköisesti aikaisempaa kalliimpi tuote.

Pienille kotimaisille tuottajille vero olisi myrkkyä. Pienkondiittori joutuisi mittailemaan monimutkaisten leivostensa sokeripitoisuuksia ja laskemaan veroja sen sijaan, että keskittyisi leipomiseen. Suurtuotantona tehdyt pullat olisivat kaupalle ja kuluttajalle edullisempi vaihtoehto.

Vaikka sokerivero toteutuisi vain osittaisenakin, kauppa joutuisi uudistamaan tietojärjestelmänsä riippumatta siitä, että tämä miljoonia maksava työ olisi juuri tehty eikä siihen olisi liiketaloudellista tarvetta. Kaupan olisi tilattava täysin uudenlaiset tietojärjestelmät, joita ei missään vielä ole suunniteltu ja kehitetty. Tämän mittaluokan työ ei menisi irtisanotuille Nokian insinööreille, vaan Saksaan, mistä suuret tietojärjestelmät nytkin tilataan.

Miksi Suomessa halutaan verottaa vain sokeria haitakkeena? Eikö yhtä vaarallisia ole possun rasva, elintarvikevärit tai puhdistettu vehnä? Suomessa on jo nyt käytössä makeisverojärjestelmä, jota voidaan tarvittaessa laajentaa nykyistä useampiin tuotteisiin – vaikka puhtaaseen pulloveteen. Tämäkin nostaisi kustannuksia ja kuluttajahintoja, mutta ei sentään sokeriveron tavoin.

Kirjoittaja on Kaupan liiton pääekonomisti.