Korkeaan verorasitukseen ja suuriin julkisiin menoihin perustuva pohjoismainen talousmallimme ei ole saavuttanut tavoitteitaan. Kokonaistuotannon ja kotitalouksien ostovoiman kasvussa olemme jääneet selvästi jälkeen nopeimmin kasvavista markkinatalousmaista.

Verorahoitetun julkisen sektorin kokoa olemme kuitenkin määrätietoisesti kasvattaneet muita maita vauhdikkaammin. Kansantalouden kokonaisverorasitus ja julkisten menojen kansantuoteosuus ovat maailmantilastojen kärkiviisikossa.

Julkisen sektorin koon kasvattaminen ei kuitenkaan ole taannut tiettyjä perusasioita, vaikka niin luulemme.  Esimerkiksi suhteellisen pienistä tuloeroistamme huolimatta suomalaisten köyhimmän kymmenyksen toimeentulon taso on samaa luokkaa kuin samalla tuloryhmällä Yhdysvalloissa. Ero revähtää reaalisesti noin puolitoistakertaiseksi, kun otetaan huomioon meidän kireämpi verotus ja välttämättömyyshyödykkeiden korkeammat hinnat. 

Myös työttömyytemme on paljon vakavampi ongelma kuin työttömyystilastoista nähdään. Työllisistä lähes 30 prosenttia on valtion ja kuntien palveluksessa. Heidän työllisyyttään eivät suhdannevaihtelut tai toimialarationalisoinnit juuri heiluttele. Tosiasiassa työttömyytemme on lähes kokonaan yksityisen sektorin työttömyyttä, ja todellinen avoin työttömyysaste on noin 11 prosenttia.

Myös pidemmän aikavälin näkymä on erittäin huolestuttava. Työikäisen väestön määrä on kääntynyt laskuun ja kehitys vain jyrkkenee lähivuosina. Epäedullisen ikärakenteen lisäksi yritysten toimintojen siirtyminen ulkomaille jatkuu.

Nykyisen talouspolitiikkamme lähtökohta on väärä. Meillä pohditaan, kuinka paljon ikääntyvässä Suomessa on kerättävä veroja julkisen sektorin ylläpitämiseksi, kun pitäisi pohtia, kuinka suuren julkisen sektorin yksityinen sektori kykenee kustantamaan talouskasvun ja työllisyyden vaarantumatta.

Julkisuudessa esitetyt talouspoliittiset ratkaisukeinot, kuten verotuksen rakenteen uudistaminen ja julkisten menojen kasvun hillitseminen, eivät ole riittäviä eivätkä uskottavia. Suurimmat EU-maat ovat tämän välttämättömyyden ymmärtäneet käynnistämällä ensi vuonna mittavat julkisen sektorin laihdutusohjelmat. Suomessa ei tällaisesta ole merkkiäkään, vaan toimimme täsmälleen päinvastoin lisäämällä julkisia menoja ja kansalaisten verotaakkaa. Olemme virittäneet itsemme suomalaisen hyvinvointimallin puolustustaisteluun, jossa kotitalouksilta ja yrityksiltä vaaditaan kohtuutonta uhrautuvaisuutta.

Kuten verotuksen uudistamista pohtiva työryhmä on todennut, kaikella verotuksella on talouden toimintaa haittaavia vaikutuksia. Verorasituksen ja julkisen sektorin kasvun yhteisvaikutuksesta talouden kasvu hidastuu ja yritysten toimintaedellytykset heikentyvät.

Yksilötasolla verotuksen kiristäminen vähentää työn tekemisen, yrityksiin sijoittamisen ja yrittämisen kannattavuutta, koska verojen jälkeinen tulo pienenee. Verotus yksistään vähentää työn tekemistä ja halukkuutta ottaa yritysriskiä. Toisaalta kasvaneiden verotulojen ohjaaminen julkisiin menoihin lisää yksilöiden vastikkeettomia palveluja ja tulonsiirtoja.

Julkisen sektorin tarjoamien palvelujen ja etuuksien määrä riippuu yksityisen yritystoiminnan laajuudesta ja kannattavuudesta. Perinteisellä talouspolitiikalla; julkisen talouden vakautuksella ja viennin hintakilpailukyvyn vahvistamisella, ei enää kyetä vastaamaan globaalin kilpailun tuomaan haasteeseen.

Kaiken kaikkiaan Suomen julkinen sektori on ajautumassa krooniseen rahoituskriisiin ja koko talous entistä hitaamman kasvun ja korkeamman työttömyyden loukkoon. Tarvitsemme aitoja ja kohdennettuja julkisten menojen leikkauksia ja verotaakan keventämistä, mikä lisää yritysten investointipääomia ja kannustaa niitä työllistämään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että uusien yritysten perustaminen pitää tehdä halvemmaksi. Yritysten liiketoiminta-aluetta tulee laajentaa julkisiin palveluihin, ja yksityiseen palvelu- ja tuotantotoimintaan kohdistuvaa verotaakkaa on kevennettävä kaikissa verotyypeissä. Päättäjien on ymmärrettävä, ettei julkinen sektori ole talouskasvun moottori vaan yksityinen elinkeinoelämä.

Kurjenoja toimii Kaupan liiton pääekonomistina, Kaseva Etlan tutkijana.