Kauppa on mukana kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Suomalaisen kuluttajan taskusta löytyvät usein esimerkiksi Alibaba, Amazon ja eBay. Verkkokaupat toimivat 24/7-periaatteella eli työtä tehdään, kun asiakkaat ovat aktiivisia. Kuluttajat ostavat tuotteensa eri puolilla maailmaa toimivista verkkokaupoista, mutta ulkomaisilla toimijoilla on erilaiset säännöt kuin meillä kotimaisilla kaupoilla. Alalla toimivia yrityksiä ei siis kohdella tasa-arvoisesti.

Kaupan alan yhteinen toive lainsäätäjille on sääntelyn ennakoitavuus ja selkeys. Parhaiten sääntely onnistuu tavoitteissaan, kun sen avulla toimintaympäristö on tasa-arvoinen ja kannustaa kannattavaan kasvuun.

Suomalaisen kaupan kasvusta ja elinvoimasta pitää huolehtia. Tämä edellyttää laaja-alaista keskustelua sekä työmarkkinoilla että lainsäätäjien kanssa.

Työaikojen sääntely ja työtunnin hinta, pakkausmateriaalien kierrätys ja tuottajavastuut sekä arvonlisäverokohtelu ovat asioita, jotka vinouttavat kilpailuasetelmaa. Kokeneenkin kauppiaan on välillä vaikeaa hahmottaa eri tekijöiden vaikutusta ja kokoluokkaa. Itse olen esimerkiksi aiemmin suhtautunut ylimalkaisesti siihen, että EU:n ulkopuolinen kauppa on saanut aiheetonta etua, kun arvonlisäveroja ei ole kaikissa tapauksissa maksettu; ulkomaiset paketit kun ovat arvonlisäverottomia 22 euroon saakka. En nähnyt ongelman koskevan edustamaani rauta- ja sisustustarvikekauppaa.

Kun Kaupan liitossa lähdimme tutkimaan asiaa tarkemmin, oli itselleni iso yllätys, että rautakaupassa peräti 72 prosenttia myynnistä tulee alle 22 euron tuotteista.

Voimme spekuloida ostokäyttäytymisellä, verokertymällä ja kuluttajien säästöpotentiaalilla loputtomiin. Tärkeintä on kuitenkin ajaa sääntelyä systemaattisesti tasa-arvoisempaan suuntaan ja muistaa: kun mahdollistetaan, syntyy lisää bisnestä.

Kirjoittaja on Väritukku Oy:n toimitusjohtaja ja Kaupan liiton hallituksen jäsen vuoden 2018 loppuun saakka.