Olin aikoinaan opiskeluaikanani välillä töissä kaupassa. Olin myyjänä Sokoksen urheiluosastolla. Työ ei mitenkään vastannut opintojani. Opiskelin juristiksi. Tästä huolimatta koin, että työ kaupassa opetti minulle paljon. Opin asiakaspalvelua, opin tulemaan toimeen hyvin erilaisten asiakkaiden kanssa. Opin jopa myymään ilmakiväärin ruotsiksi Närpiöstä kotoisin olevalle ostajalle. Sitä kokemusta en koskaan unohda.

Julkisuudessa käydään aika ajoin keskustelua siitä, että opiskelijat eivät saisi opintojensa lomassa olla töissä esimerkiksi kaupoissa ja ravintoloissa. Opiskelijat saisivat näiden ”tutkijoiden” mielestä olla töissä vain tulevaa ammattiaan vastaavissa paikoissa.

Olen tästä täysin eri mieltä. On mielestäni aivan erinomaista, että ihmiset elämänsä varrella tekevät eri asioita. Ei todellakaan ole huono asia, jos akateemisen loppututkinnon suorittavat ovat jossain vaiheessa olleet töissä esimerkiksi kaupan kassoina, tarjoilijoina ravintoloissa tai apupoikina rakennustyömailla. Näin oppii arvostamaan toisten töitä ja toisia ihmisiä.

On hyvä, että jo opiskelijana oppii työn ja toimeentulon välisen yhteyden. Jos haluaa ostaa tammikuussa uudet ja kalliit stereot tai lähteä opiskelukavereidensa kanssa laskettelemaan, on joulukuun viimeisten tenttien jälkeen mentävä töihin.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on siinä, että kaikilla suomalaisilla pääjohtajasta apupoikaan on huomattava määrä yhteisiä kokemuksia.

Selvää on tietenkin se, että opiskeluaikainen työ ei saa viivästyttää valmistumista. Yleensä kuitenkin on niin, että paljon töitä tekevät valmistuvat nopeasti. He osaavat keskittyä ja hoitavat asiansa. Ikuisiksi opiskelijoiksi jää aivan muu porukka.

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.