Viimeiset suhdannebarometrit kertovat Venäjän-kaupan laskun tasaantumisesta ja nokan kääntymisestä ylöspäin. Niin suomalaisyritysten vastaukset Suomalais-Venäläisen kauppakamarin barometrissä kuin Venäjän talouskehitysministeriön ennusteet kertovat jo käänteen mahdollisuudesta.

Kaupan liiton jäsenyritysten pahimmat pelot liikevaihdon romahduksesta eivät ole  toteutuneet tänä vuonna. Varsinkin yritysten tuloskehitys on ollut odotettua parempaa suurimmalla osalla yrityksistä. Muutamilla yrityksillä liikevaihto on alkuvuodesta jopa kasvanut viime vuoteen verrattuna, mutta pääasiassa yritykset kuvaavat liiketoimintatilanteen tasoittuneen. Suurimmalla osalla liikevaihdon lasku näyttäisi olevan takanapäin. Myös isoimmat sopeutustoimenpiteet on yrityksissä jo tehty. Yritysten luottotappiot eivät myöskään ole kasvaneet mainittavasti. Lisäksi ruplan kurssin tasaantuminen ja viimeaikainen vahvistuminen luovat maltillisen positiivisia odotuksia kaupan alalle loppuvuoden osalta. Nämä indikoivat mielestäni sitä, että jäsenyrityksemme ovat sopeutuneet hyvin asiantuntijoiden piirissä mainittuun ”uuteen normaaliin” taloustilanteeseen.

Myös Venäjän talouspolitiikassa haetaan uutta tasapainoa suhteessa geopolitiikkaan. Venäjä ei ole luopumassa pakotteistaan, mutta talous saanee sisäpolitiikassa entistä suurempaa painoarvoa, mistä antaa viitteitä esimerkiksi entisen talousministerin Kudrinin nimitys uudelleen Putinin hallinnon neuvonantajaksi.

Öljyn matalasta hinnasta huolimatta Venäjän talous on alkanut stabiloitua hyvin pitkälle kelluvan valuutan ansiosta. Talouden pohjat on todennäköisesti nähty, ja öljyn hinnan loiva nousu sekä ruplan viimeaikainen vahvistuminen tuovat jopa pientä pelivaraa valtion budjettitalouteen. Inflaatio on laskenut alle kymmenen prosentin ja vaikka yksityinen kulutus laskee vielä tänä vuonna, valtion yrityksissä maksetaan asiantuntija-arvioiden mukaan jo palkankorotuksia, jotta myös ostovoiman kehitys tasaantuisi jatkossa.

Kaikesta huolimatta hinnan merkitys kaupanteossa Venäjällä on edelleen korostunut niin vähittäis- kuin teollisuuskaupassakin. Myös rahoitus koetaan monasti pullonkaulaksi varsinkin teollisuuden projektikauppojen yhteydessä.

Koska Venäjän poliittista kehitystä on mahdotonta ennustaa, katsotaan, saataisiinko jotain myönteistä aikaan kauppaa käymällä? Valtiovallan ja elinkeinoelämän pitäisikin vain uhkista puhumisen sijaan tarttua hanakammin yhteistyömahdollisuuksiin. On inhimillistä ja oikein, että puhutaan kansainvälisen oikeuden rikkomuksista, joita Venäjän geopolitiikka on aiheuttanut. On kuitenkin muistettava, että useat yritykset Venäjällä ovat entistä kiinnostuneempia länsimaisista tavarantoimittajista ja rahoituksesta. Venäläisyritysten intressi on sama kuin meilläkin, kasvattaa liiketoimintaa ja luoda hyvinvointia. Ei tämä taloudellisen toiminnan perusta ole mihinkään muuttunut hankalasta poliittisesta tilanteesta huolimatta.

Kirjoittaja on Kaupan liiton kauppapoliittinen asiantuntija.