Elämme kevättä 2009. Lumi on vielä maassa, mutta kesä on merkeistä päätellen tulossa. Tintit laulavat pensaissa, ja keskellä päivää tippuu räystäältä vesi. Haudomme ajatusta vapaa-ajan talon rakentamisesta. Katselen talotoimittajien verkkosivuja: jylhiä hirsiä, upeita erkkereitä, viehättäviä terasseja ja paljon päivän valoa antavia ikkunoita. Moni toinen toistaan kauniimmista huviloista sopisi koivikkorinteeseemme.

Hesarin talousuutisissa ennustetaan, että rakennusalalle tulee jopa 55 000 työtöntä. Kauppa ei käy, ja lama kourii. Honkarakenne, Kuusamo-talo, Finnlamelli, Kontio… Kaikilla on hyvin toimivat, hienot nettisivut ja tilaan kymmenkunta esitettä postissa kotiin. Jotenkin niitä on vaan mukavampi hypistellä kädessä nojatuolissa. Jokaisella nettisivulla kysytään, mikä on aikomamme rakentamisvuosi  ja missä kunnassa tonttimme on. No tämä vuosi ja Kangasniemi.

Esitteet tulevat, ne kuluvat käsissä ja mielikin muuttuu. Urakka olisi työläs ja maksaisi paljon. Antaa olla. Jos sitten vaikka vanhempana. Heitän esitteet paperikoriin ja suuntaan energiani muualle. Mitä siellä Savossa nyt talvella ylipäätään tekisikään?

Sitten soi puhelin. Erään talotoimittajan myyjä soittaa ja kysyy, voisimmeko tavata taloprojektin tiimoilta. Kerromme, että muutimme mielemme; korkeintaan laajennamme vanhaa. Myyjä haluaa tarjota palveluksiaan myös siihen hankkeeseen. Hän kurvaa kesämökkimme pihalle heinäkuun neljäs päivä. Ja tasan kahden kuukauden kuluttua palaa vanha mökki – tarkoituksella. Rakennuslupa saadaan syyskuun lopussa ja seuraavana päivänä timpuri häärää perustusten teossa. Lokakuun lopulla tulevat hirret. Talotoimittajan myyjä vierailee tontilla kesäkuussa uudelleen. Alkaa olla aika valmista.

Kaupankäynnin kultainen sääntö on ”Jos haluat myydä, tee ostaminen helpoksi.” Yhden – ja meidän kokemuksiemme mukaan vain yhden - talotoimittajan myyjä oli ymmärtänyt tämän. Ihaillen seurasin vierestä, kuinka laajennussuunnitelma laajeni vaihe vaiheelta ympärivuotiseen asumiseen soveltuvan hirsitalon uudisrakentamiseen. Myyjä jaksoi piirtää uusia piirustuksia ja tehdä useita tarjouksia. 

Syysillat pimenevät ja ilma viilenee. Sytytän perjantai-iltana työviikon jälkeen takkaan tulen ja käperryn sohvannurkkaan katselemaan sen rauhoittavaa loimotusta. Siihen saakka, kunnes lämpö ehtii levitä ympärilleni, kääriydyn Finnlamellin punaiseen villahuopaan, joululahjaan. Se lämmittää mukavasti. 

Kirjoittaja on Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL:n toimitusjohtaja.