Nyt on se aika, kun haetaan kesätöitä. Minun ensimmäinen kesätyöni ei enää suomalaiselle nuorisolle kelpaisi: olin poimimassa mansikoita. Heräsimme aitassa hieman yli viiden. Emäntä kolkutti rystysellä oveen aamulypsylle mennessään ja huikkasi: ”Nyt työkyrit pellolle!”

Kömmimme unen pöpperössä ulos, hörppäsimme kuumaa pannukahvia ja leikkasimme itse tehdystä ruisleivästä reippaan siivun. Sitten hypättiin pyörän selkään. Hiekka rahisi renkaissa eikä kenellekään ollut yhtään vaihdetta.

Naapurin poika odotteli meitä matkan varrella maitolaiturilla ja eikös vaan sydän lyönyt muutaman kerran tyhjää. Se Ihana Matti!

Työt alkoivat kuudelta, sillä mansikat piti saada torille. Pellolla kyykki koko kylän nuoriso ja kaikki muutkin, jotka muulta työltä joutivat. Perehdytys oli nopeaa ja sorminäppäryydestä palkittiin. Mitä nopeammin poimit, sitä ruhtinaallisempi oli rahasaalis.

Kahvitunnilla loikoiltiin nurmikolla. Talon vanha isäntä veisteli meille nuorille tytöille ja keski-ikäinen leskinainen oli haljeta mustasukkaisuudesta. Mokomatkin kersat! Kesätuuli pelmusi leppeästi paidan helmassa, ja yhteisöllisyyden tunne leijui mansikkapellon yllä.

Puolelta päivin päästiin kotiin. Matkalla istuttiin tietenkin naapurin maitolaiturilla ja kuiskuteltiin Matista. Se vaan oli niin komea!

Sitten oli pakko jäädä kesäksi kaupunkiin ja hankkia leivänsärvintä sieltä. Kävi tuuri ja pääsin torikojulle mansikoita myymään. Minullahan oli niistä jo kokemusta ja kipusin ansioillani arvoketjussa seuraavaan vaiheeseen.

Kauppiaalla oli kaksi poikaa. Heitin vanhempaa kiusallani herneenpalolla ja hän sanoi, että saan heittää vaikka toisenkin. Nuoremmalle tein saman banaaninkuorella. Sieltä lävähti samanlainen heti takaisin. Kauppiaalla oli siis sekä vellihousu että tahtopoika.

Torilla oli vanhanaikainen vaaka, jonka taulusta piti osata painon kohdalta lukea hinta. Jos tavaraa tuli enemmän kuin kilo, pistettiin sama määrä punnuksia vastineeksi. Opin muutamassa viikossa rannetuntuman siihen, mitä kilo painaa. Eikä se kovasti siitä heitä vieläkään.

Tomaatteja ei ole tarvinnut sen kesän jälkeen kaupoissa puristella. Kämmentuntuma kertoo kyllä  kypsyysasteen. Torikauppiaalla ei ollut laskimia. Kesä oli hyödyllistä päässälaskuharjoitusta. Hakkaan siinä lajissa mennen tullen tämän päivän myyjistä valtaosan.

Jokaisesta kesätyöstä olen oppinut: heräämään ajoissa, olemaan säntillinen, kantamaan vastuuta, kohtaamaan ihmisiä, arvostamaan yhteisöä ja miettimään, kuinka käytän palkkani järkevästi. Kolmannen kesän palkalla ajoin ajokortin ja ostin markkinoiden kalleimman ompelukoneen. Näin 33 vuoden jälkeen ne ovat hyvässä toimintakunnossa edelleen – sekä kortti että kone.

Kirjoittaja on Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL:n toimitusjohtaja.