Kohta tulee kesä. Ja sitten alkaa lähiruoalla herkuttelu. Uudet perunat ovat uudet perunat vasta sitten, kun ne on aamulla nostettu lähitilalta ja myydään multineen puukapasta torilla. Tiedän, missä tila on, mistä sonta kärrätään pellolle ja minkä näköinen perhe perunoilla elää. Viime kesänä nuoremmalle viljelijäparille syntyi toinen lapsi. Vauva oli äidin kainalossa myyntikojussa.

Espanjalaiset, ruotsalaiset ja jopa varsinaissuomalaiset potut maistuvat lähitilan juurimukuloihin nähden pahvilta. Perunakin tuntuu paljon herkullisemmalta, kun siihen liittyy vahva tunneside.

Ajelin viime kesänä Kangasniemellä Vavesaaren tilalle. Elinvoimaisen näköinen riuska emäntä esitteli viljelmiään. Tila oli ollut suvun hallussa 1700-luvulta. Navetan takana kasvoi vadelmaa, tyrniä ja mansikkaa. Toisella puolella pihapiiriä seisoi pitkä rivi omenapuita.

Pihamaan poikki huristi mönkijä. Poika ajoi ja pellavapäinen tyttö istui takana. Hänen lettinsä liehui märkänä kesätuulessa.  Valkoinen samojedi jolkotti perässä ja yritti pysyä menossa mukana. Perheessä oli neljä kouluikäistä lasta, koira ja kissa. Emäntä kertoi, että työtä riittää ja kesällä päivät ovat ympäripyöreitä.

Tilan myymälän hyllyt notkuivat herkkuja: marjajauhetta, mysliä, teetä, pipareita, marmeladeja, mehuja - kaikki luomua ja kaikki tältä perinteikkäältä tilalta. Jälleenmyyjiä on ympäri Suomea, yli 70.

Vavesaaren tilan myymälä on kylällä. Sieltä saa aamulla savolaisen uunin arinalla paistettua ruisleipää, tyrnimysliä, mansikoita, käsin tehtyä rapeata näkkileipää ja pottusuolaa. Maksan mielelläni muutaman euron enemmän siitä hyvästä, että tiedän rahani kulkevan suomalaisen lähitilan juurevaan maahan. Siihen, mistä se mukava isäntäpari yritti saada leipää perheelleen.

Kananmunat haetaan suoramyynnistä. Ne tulevat pienistä kanaloista, jossa kanat kulkevat ulkona pihapiirissä. Munat maistuvat aidolle maaseudulle ja ovat taatusti tuoreita. Suoramyynnistä saa myös paikkakunnan emäntien tekemää ruis- ja hiivaleipää, karjalanpiirakoita, pitkopullaa, korvapuusteja, kakkuja, lusikkaleipiä ja hannatädinkakkuja.

Kesän parhaat lihat ostetaan tietysti Roinilan lihatilalta. Kyljykset ovat meheviä, lihaisia ja taatusti tuoreita. Jauheliha on oikeanväristä ja aladoopi lihaisaa. Tilalla tehdyt makkarat ovat herkullisia eikä maksapateen makua voita mikään. Myyjä sahaa koirallekin putkiluusta tuoreen palasen.

Lopussa on se vaikein rasti: kala. Tähän saakka se on melkein ollut pyydettävä itse. Onneksi törmäsin keväällä jäällä kalastajapariskuntaan ja sain heidän yhteystietonsa.  Nyt kalansaaliskin on varmempaa. Puulan muikku savustuspönttöön ja kavereita riittää.

Kirjoittaja on Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL:n toimitusjohtaja.