Myönnän heti alkuun, että en ole kovin aktiivisesti seurannut ruuan arvonlisäverosta käytyä keskustelua.

Myönnän myös sen, etten ole erityisen hintatietoinen kuluttaja päivittäisten hankintojeni suhteen. Se, putoaako sinkkutalouteni ruokalasku nyt neljä prosenttia vai ei, on minulle varsin yhdentekevää.

Pääasia on se, että ruoka on hyvää. Silloin se on hintansa arvoista.

Kuvaaja: Vesa Rajala

Mutta mitä tulee ruuan verottamiseen, niin kannatan lämpimästi ympäristöjärjestö Dodon äskettäin tekemää ehdotusta: mitä haitallisempi elintarvike ilmastolle, sitä korkeampi arvonlisävero. Näin esimerkiksi lihan ja juuston hinnat nousisivat ja ruokavalintoja ohjattaisiin ympäristöystävällisempään suuntaan kuluttajien kukkaroiden kautta.

Epäilemättä ehdotus herättää nurinaa ja vastustusta, niin kotikeittiöissä kuin esimerkiksi elintarviketeollisuudessa, eikä tämän toteuttaminenkaan ole käytännössä helppoa. Voin myös jo kuvitella, miten jossakin puuskahdetaan tällaisen tuovan takaisin voinhakureissut naapurimaihin. Tai todetaan, että taas ne viherpiipertäjät yrittävät pelastaa maailmaa mielikuvituksellisilla ideoilla.

Mutta tunnetusti yhteiskunnan asettamat rajoitteet ja kannusteet ovat tehokkain tapa vaikuttaa ympäristöystävälliseen kulutukseen. Siksi sitä kannattaisi käyttää myös ruuan verotuksessa sen sijaan, että ryhdytään vain painamaan tuotteisiin merkintöjä hiilijalanjälkien suuruudesta.

Mielestäni suomalaisetkin jaksavat hämmästyttävän kovaäänisesti päivitellä elintarvikkeiden hintoja. Tämä ihmetyttää minua siksi, että elintarvikemenojen osuus kaikista kulutusmenosta on taloudellisen hyvinvointimme kasvun myötä, parissakymmenessä vuodessa, pudonnut noin 20 prosentista 13 prosenttiin.

Hintamerkintöjen ruljanssi ja kuluttajajärjestöjen halu tarkkailla, näkyykö veroale hinnoissa, on reipasta meininkiä. Läpinäkyvyys tuotteiden hinnoittelumuutoksissa on toki tärkeää, joten kaupan kannattaakin tuoda muutokset esiin. Varmasti monia kuluttajiakin kiinnostaakin syynätä hintalappuja.

Mutta kyllä se nyt vaan tuntui vähän naurettavalta, kun pinen lähileipomoni myymälän (kyllä, minulla on käytössäni tällainen ylellisyys) omenamunkin hinta onkin nyt 1,34 euroa entisen 1,40 sijaan. Minun puolestani hintoja olisi voitu pyöristellä järkeviin kokonaislukuihin, sillä niihin ne menevät tulevaisuudessa joka tapauksessa.

Toivottavasti seuraava ruokaan kohdistuva verouudistus siis huomioi myös ilmastonmuutoksen. Sitä odotellessa itse kukin voi jo ryhtyä harjoittelemaan kasvispainotteista ruokavaliota, ellei peräti vegaanihenkistä syömistä.

Joten syksyn ja ensimmäisen Kauppa.fi -blogikirjoitukseni kunniaksi julkaisen hapankaalipiirakan ohjeen: ovathan ruokablogitkin Suomessa suosittuja. Tämä piirakka ei hurmaa ulkonäöllään, mutta kaltaiseni hapankaaliherkuttelija nauttii tätä mieluusti.

Vegaaninen hapankaalipiirakka

Täyte:

400 g hapankaalia
1-2 porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 dl kaurakermaa
2 rkl siirappia
mustapippuria, suolaa, chiliä

Kuullota sipuli pannulla öljyssä. Lisää hapankaali ja anna hautua jonkin aikaa. Lisää valkosipuli, mausteet, kaurakerma ja porkkanaraaste. Kiehauta niin, että kerma saostuu. Anna jäähtyä sen aikaa, että valmistat pohjan.

Pohja:

1,5 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kauramaitoa
0,5 dl öljyä
1 tl leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maito ja öljy. Taputtele pohja voideltuun ja korppujauhotettun (myös esim. leseet käyvät) piirakkavuokaan (halkaisija n. 24 senttiä).

Levitä täyte piirakkapohjalle ja paista 175 asteessa noin 40 minuuttia. Nauti mielellään hyvässä seurassa ja esimerkiksi salaatin kera.

Mari Koistinen on kuluttajaekonomisti ja viestintäyrittäjä, joka niin työssään kuin vapaa-ajallaan pörrää netin ja kuluttamisen maailmoissa mm. ylläpitäen Kulutusjuhla.fi -sivustoa.