Varhaisin muistikuvani kaupasta on Jyväskylän Keljosta. Isosisko oli siellä kesätöissä. Hänellä oli valkoinen työtakki, essu ja päässä hilkka. Sisko oli myyjätär, ja minusta se oli hienoa. Myymälän tiskillä oli vaaka, tiskin takana siivutuskone ja hyllyillä kahdenlaista leipää, tummaa ja vaaleaa. Oli kai joskus pullaakin ja appelsiineja.

Keljon kaupan tiskissä lekotti useata laatua makkaraa. Se oli oikein lähiruokaa, koska satuttiin olemaan makkaratehtaan vieressä. Kaapissa vasemmalla seisoi rivissä ruskeita maitopulloja, joissa oli puna- tai keltaraitaiset korkit.  Tiskin jatkeena oli kaksi lasikulhoa telineessä. Toinen oli täynnä nallekarkkeja, ja niistä sai pulittaa pennin kappaleesta.

Kauppias oli mukava ja ystävällinen mies. Hän hymyili aina ja antoi joskus yhden nallen ilmaiseksi. Hän jaksoi olla kiinnostunut siitä, kuinka koulu meni ja siitä, oltiinko jo opeteltu kertotaulua. Kun olin yksin kotona ja ukkonen hirvitti minua, sain mennä kauppaan tuolille istumaan.

Toinen kaukainen muistikuva kaupasta on kauppa-auto. Mummolan tienhaarassa Lieksassa kävi kuusikymmenluvun alussa kolmekin eri kauppa-autoa; yksityinen Sinisalmen, Yleisen Osuuskauppaliikkeen ja Pielisjärven Osuuskaupan. Työväki osti muonansa omasta kaupastaan ja porvarit omastaan. Muistan osuuskaupan auton kuljettajan selvästi vieläkin. Hän oli hoikka ja heitti kovasti huulta. Kysyi minulta, vienkö sedälle pilli- vai pöllilupia. Tupakkaa myytiin silloin kuusivuotiaalle. Sinisalmen auto oli sinivalkoinen ja siellä oli parhaat karamellit.

Kun nuoruuden reviiri laajeni, poljimme pyörällä kyläkauppaan. Niitäkin oli vierekkäin Jamalin kylässä kolme kahden puolen rataa. Molemmilla osuuskaupoilla oli omansa ja sitten vielä yksityinen.   Kauppias oli hyvä tuttu. Hän kävi sukulaistalon pellolla heinätöissä ja oli kova mies nauramaan. Muistan ikuisesti sen leveän, valkoisen hammasrivin. Kauppias Keränen oli turvallisuutta herättävä mies ja muistutti näyttelijä Eino Kaipaista. Ja jos jostain oli pulaa, hän tilaisi kyllä nopeasti kaikkea traktorin varaosista lähtien.

Kaikki tuntemani kauppiaat ovat kuolleet tai häipyneet tuttavapiiristä jo kauan aikaa sitten. Huomaan, ettei verkostooni mahdu heitä enää yhtään. Suurissa marketeissa omistaja on jossakin seinien tuolla puolen. Yhteenkään pieneen kauppaan ei ole syntynyt niin vakituista asiakassuhdetta, että olisi tutustunut itse kauppiaaseen. Kaupat ovat kasvaneet ja samalla niistä on hävinnyt persoonallisuus. Logistiikkaketjut ovat tehostuneet ja suhteet viilenneet. Harmi, sillä kaikki tähän saakka tuntemani kauppiaat ovat olleet hyvin viehättäviä ihmisiä.

Kirjoittaja on viestintätoimisto Cocommsin toimitusjohtaja.