Elintarvikekaupan näyttävä tarjous epäilyttää: jos lihakimpaleita myydään 50 prosentin alennuksella, niin onkohan tuote laadukasta?

Kuvaaja: Vesa Rajala

Sveitsiläiset taitavat olla suuriin ruoka-alennusprosentteihin tottuneita. Kaupat mainostavat viikon tai päivän tarjoustuotteina hyvin usein esimerkiksi lihavalmisteita. Alennusprosentit ovat tuntuvia, 30-50 prosenttia, tai vaihtoehtoisesti  kahden tai useamman tuotteen kimppahintoja. Tottumaton suomalainen tietysti hämmästelee myös viinihyllyn tarjouksia.

Baselin yliopiston taloustieteen laitoksen tutkija Jürgen Schwarz arvioi, että sveitsiläiskauppojen katteet vaihtelevat paljon eri tuotteiden välillä, mutta normaalisti ne ovat 50-70 prosenttia. Täälläkään ei tosin ole helppoa saada tietoa katteista, koska hintaneuvottelut ja kampanjakeskustelut ovat tiukasti kauppojen ja valmistajien välisiä.

Suomessa kahvi on noussut lähes legendaariseen maineeseen tarjoustuotteena. Sveitsiläisille sen sijaan mainostetaan esimerkiksi suklaata, Schwarz kertoo. Schwarzin mukaan sveitsiläiset eivät ole niin hintaherkkiä kuin monien muiden maiden kuluttajat vaan panostavat laatuun.

Maataloustutkija Stefan Mann ei tosin ole ihan samaa mieltä. Mann moittii Swissinfo-sivujen haastattelussa (http://www.swissinfo.ch/eng/swiss_news/Consumers_blamed_for_food_scandals.html?cid=29261044) sekä ns. halpamyymälöitä että Sveitsin suurimpia kauppaketjuja, Coopia ja Migrosta, tuottajahintojen polkemisesta. Mannin mielestä suurimmat kauppaketjut ovat keskittyneet yhä enemmän hintaan viimeisen vuosikymmenen aikana. Samoin käyttäytyvät myös kuluttajat.

Keskustelu on siis hyvin samantyyppistä kuin Suomessa. Esimerkiksi Pekka Anttila kirjoitti Suomen Kuvalehdessä viime kesänä (http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/nain-kauppa-rahastaa-maidolla-kovilla-katteilla-rahoitetaan-kannattamattomia-bisneksia), että kauppa ostaa maitoa alle 40 sentin hintaan, mutta harvoin sitä myydään alle 80 sentillä.

Suomessa ei kuitenkaan näe samanlaisia alennusprosentteja kuin täällä. Hintakilpailua ei ehkä tarvitsekaan käydä yhtä näkyvästi kuin Sveitsissä, jossa on monin paikoin helppo hurauttaa paitsi naapurikauppoihin, niin jopa naapurimaahan edullisemmille euro-ostoksille.

Mutta Sveitsin aleprosentit saavat miettimään perushinnoittelun taustoja. Kuluttajan on mahdoton tietää, mitä valmistaja tai tuottaja hinnasta saa. Sikäli isot alennusprosentit tuntuvat hieman avaavan tätä hinnoittelun maailmaa: jos hinnasta on mahdollisuus tiputtaa lähes puolet pois, niin normaalihinnassa taitaa olla kaupalle varsin hyvä kate. Eikä siitä lihakilon myyntihinnasta, alennettuna tai alentamattomana, taida kovin montaa frangia tipahtaa lihantuottajalle.

Näkyvä, isoin alennusprosentein varustettu hintakisailu saa siis toivottavasti kuluttajat pohtimaan, mikä on kohtuullinen korvaus ketjun eri osissa toimiville. Kun liha, maito tai suklaa on halpaa, niin millainen tuotantokoneista jyllää taustalla? Mitkä ovat sen vaikutukset nyt ja tulevaisuudessa? Jatkuuko hintakeskeisyys, nouseeko laatu, kiinnostaako vastuullisuus oikeasti?

Kirjoittaja on kuluttajaekonomisti ja viestintäyrittäjä, joka asuu tällä hetkellä Sveitsissä.