Kaupan toimialaa pidetään usein alana, jossa innovaatioita syntyy harvakseltaan, jos ollenkaan. Näin ajateltaessa unohdetaan, että yksi merkittävä innovaatio oli aikanaan itsepalvelumyymälöiden syntyminen 1960-luvulla. EAN -koodin käyttöönotto on puolestaan ollut innovaatio, jonka avulla on voitu tehostaa huomattavasti kaupan ja koko toimintoketjun toimintaa tuottajilta kuluttajille asti. Merikuljetuksissa konttien käyttöönotto mullisti koko logistiikan. Tiedossani on yksi suomalainen kaupan innovaatio, joka on päässyt erään konsultin keräämälle maailman top 100 listalle. Mikä sellainen innovaatio on? Palataan siihen tämän tarinan lopussa.

Innovaatio on nykyisin sana, jota käytetään siellä täällä välillä sen enempää miettimättä, että mitä se oikeastaan tarkoittaa. Innovaatio on kuin taikasauva: sen voimaan uskotaan ja sen avulla toivotaan voitavan muuttaa vanha uudeksi ja elinvoimaiseksi, välillä tosin alkemistin osaamiseen luottaen.

Innovaatio on hyvä renki, mutta isännäksi siitä ei taida kaupankaan alalla olevan. Hyvätkään innovaatiot eivät tutkimusten mukaan takaa kannattavuutta tai kasvua. Mutta rengin rooli on usein ratkaiseva, ilman heitä elämä ei suju saati kehity. Usein itsepäinen renki synnyttää uutta ajattelua, jota on vaikea sietää ja siksi monissa yrityksissä ”häkäkivet” pidetään mieluimmin oman turvallisen piirin ulkopuolella.

Väärinajattelijat ovat siis vaarallisia, vai ovatko kuitenkaan? Joissakin tapauksissa kaupankin kannattaisi esimerkiksi tuntea ja tutkia tarkemmin kanta-asiakkaiden sijaan niitä asiakkaita, jotka eivät osta. Miksi eivät osta, miksi muualla asiat ovat paremmin tai tarjonta houkuttelevampaa? Vahvat ja toisinaan pinttyneet johtavat uskomukset omasta menestysmallista, jota ei uskalleta haastaa, voivat viedä menestyneenkin firman nopeasti heikkouden tilaan. Tästä lienee useilla meistä omassa taskussa esimerkki.

Innovaatio voidaan määritellä monin tavoin ja sen arvo ymmärretään yhtä monella tavalla. Hieman yleistäen ilmaistuna innovaatio on uusi tuote, palvelu tai niiden yhdistelmä, joka on kehitetty ideasta ja keksinnöstä käytännön toimintaan asti. Esimerkiksi arjen innovaatio voi olla ihmisten ikiaikaisia tarpeita ja käytäntöjä palveleva nykyaikainen sovellus. Tällaisia ovat vaikkapa älypuhelimet tai entisajan kestikievarilaitos. Ihmisillä on ollut aina tarve kommunikoida, ja eri aikoina siihen on kehitetty eri muotoja ja välineitä. Samaan tapaan ikiaikainen on tarve matkustaa ja käydä kauppaa sekä löytää niihin uusia tapoja ja -välineitä.

Innovaatioita voidaan kehittää suljetussa ympäristössä esim. yksin ja tiukasti oman yrityksen piirissä tai sitten niitä pyritään tuottamaan avoimessa ympäristössä kumppaneiden kanssa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri avoimessa yhteistyössä syntyy eniten sovelluskelpoisia innovaatioita. Kaupan kannalta tähän kannattaisi panostaa, sillä juuri kauppa on korkean teknologian verkostoitunut toimiala, jossa monta toimijaa yhdessä saa aikaiseksi asiakkaille arvokkaat ja heidän tarvitsemansa tuotteet ja palvelut. Itsestään selvää on, että saadakseen jotain on myös oltava jotain annettavaa. Rahallakaan ei aina saa parasta, sillä sitoutumista ja ihmisen mieltä kun on vaikea saada vain rahan voimalla laukkaamaan.

Innovaatiot eivät synnyt itsestään, niitä täytyy synnyttää. Innovaatiot vaativat pitkäjänteistä perustoiminnan osaamista ja jatkuvaa kokeilua. Tarvitaan onnistumisia, epäonnistumisia ja omaa päätä, jotta syntyy pääomaa. Tarvitaan soveltavaa tutkimusta perustutkimukseen pohjautuen. Harmikseni olen huomannut, että kaupan piirissä liiketoiminnan perus- tai soveltava tutkimus sekä tutkimukseen pohjautuva innovointi nähdään usein turhanpäiväisenä puuhasteluna. Tätä tärkeämpänä nähdään usein kokemuksellinen oppiminen ja käytäntöjohteinen uudistuminen. Tällöin unohdetaan, että nämä eivät suinkaan ole toistensa vastakohtia, vaan välttämättömiä toistensa täydentäjiä.

Tutkimus ei sekään synny tyhjästä, siihen pitää investoida. Tekniikka & talous lehden numerossa 23 (17.6.2011) esitellyssä listassa on esillä 100 Suomen suurinta tutkimukseen ja kehittämiseen panostavaa yritystä ja niiden t&k panokset. Yhtään kaupan yritystä ei ollut listalla. Olisiko pitänyt tai voinut olla? Mistä poissaolo kertoo? Eikö tietoja ole olemassa, eikö niitä ole kysytty vai eikö t&k ole mikään aihe kaupan piirissä? 

Innovaatiot ovat monelle yritykselle tulevaisuuden menestyksen varmistajia. Innovaatioiden tulee olla joka tapauksessa hyödyllisiä ja niillä olisi syytä synnyttää myönteisiä asiakas- ja käyttökokemuksia sekä ansaita myös rahaa. Tällainen on muuten alussa mainittu suomalaisen kaupan innovaatio – päivittäistavarakaupassa käytössä oleva lasten pieni ostoskärry.

Mikä voisi olla seuraava suomalaisen kaupan kehittämä maailman mitan innovaatio?

Kirjoittaja toimii Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulun johtajana ja professorina Hänellä on yli 25 vuoden kokemus kaupan alalta. Hän on toiminut Keskossa kymmenessä eri tehtävässä mm. erikoistavarakauppojen konseptien kehittämisestä vastaavana päällikkönä sekä yrityssuunnittelun ja strategisen kehityksen johtajana.