LAUSUNTO
30.5.2012

Ympäristöministeriö YM2/600/2012
PL 35
00023 VALTIONEUVOSTO

LAUSUNTO LUONNOKSESTA HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAIKSI RAKENNUKSEN ENERGIATODISTUKSESTA SEKÄ LUONNOKSIKSI ESITYKSEEN LIITTYVIKSI ASETUKSIKSI

Kaupan liitto ja Päivittäistavarakauppa ry esittävät lausuntonaan luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi rakennuksen energiatodistuksesta sekä siihen liittyvästä asetuksesta kohteliaimmin seuraavaa:

Laki 7§
Asetettaessa todistus liikerakennuksessa yleisön nähtäväksi, todennäköisesti valtaosa yleisöstä ei ymmärrä todistuksen koskevan vain rakennusta vaan siitä vedetään johtopäätöksiä kyseisessä rakennuksessa tapahtuvan liiketoiminnan energiatehokkuudesta. Kun todistus lisäksi perustuu teoreettiseen, alkuperäisistä suunnitteluasiakirjoista tai taulukkoarvoista laskettuun ja vain osaa rakennuksessa kulutettua energiaa koskevaan luokitukseen, annetaan yleisölle virheellinen kuva kiinteistöjään pitkäjänteisesti ja energiatehokkaasti hoitaneiden yritysten toiminnasta. Järjestelmän uskottavuuden ja luotettavuuden kannalta olisi tärkeää pitää se yksinkertaisena ja läpinäkyvänä niin, että se kuvaa hyvin kohteen sen hetkisen käyttötarkoituksen ja –tavan mukaista energiankäytön tasoa. Mikäli rakennuksen käyttötarkoitus muuttuisi, todistuksen voi laatia uudestaan uusilla laskentaperusteilla.

Laki 10§
Laskennallinen energiankulutus ei huomioi rakennukseen käytönaikana tehtyjä parannuksia ja tehostamistoimia, mikäli niitä ei ole päivitetty rakennuksen asiakirjoihin. Hyvin usein vanhempien rakennusten asiakirjoja ei ole saatavissa kuin korkeintaan rakennusvalvonnasta. Niissä kuvataan rakennusaikaista tilannetta. Asiakirjoissa tai laskennallisessa tarkastelussa ei myöskään pystytä

2
huomioimaan rakennusvirheistä tai rakentamisen laatuvaihteluista johtuvia eroja energiankulutuksessa.
Laskennallinen energiankulutuksen määrittely edellä mainittuine puutteineen johtaa siihen, että todistuksella ohjataan ainoastaan rakentamista sekä myynti- ja vuokraustilanteita. Käyttäjän mahdollisuudet vaikuttaa energialuokkaan rajoittuvat rakennuksen lämmöneristyksen parantamiseen ja lämmitysmuodon vaihtoon, jotka soveltuvat tyypillisesti parhaiten asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamiseen. Nämä ovat toimenpiteinä raskaita, ja niiden taloudellinen kannattavuus on kaupan alalla monesti kyseenalainen. Kannattavimmat ja vaikutuksiltaan merkittävät toimenpiteet liittyvät kiinteistön käyttöön ja teknisten järjestelmien ohjaamiseen, ja ne ovat yksinkertaisimmillaan asetusarvo- tai ohjaustapamuutoksia. Näistä toimenpiteistä ei saada todistuksessa ja energialuokassa näkyvää hyötyä. On syytä huomioida, että energiamuotojen kertoimien seurauksena käytännössä liikerakennuksen laskennallinen sähkönkulutus määrittelee energialuokan eikä lämmitysenergian kulutuksen pienentäminen tuo olennaista muutosta energialuokkaan. Vanhempien rakennusten osalta käynee niin, että energialuokan parantamisesta luovutaan eikä todistuksella tältä osin saavuteta haluttua ohjausvaikutusta.
Toteutuneeseen energiankulutukseen perustuva todistus olemassa oleville rakennuksille soveltuisi paremmin myös kiinteistönomistajan käyttöön energiatehokkuuden mittarina omassa kiinteistökannassa. Ehdotetun kaltainen laskennallinen todistus vaatii kiinteistönpidossa rinnalleen todelliseen kulutukseen perustuvan energiatehokkuuden mittarin, eli joudutaan pitämään yllä useita järjestelmiä energiatehokkuuden mittaamiseksi. Uudisrakennusten osalta laskennallinen todistus on perusteltu, koska todistus syntyy pienellä lisätyöllä niiden laskelmien pohjalta joita tarvitaan määräystenmukaisuuden osoittamiseksi.

Laki 12§
Mitä tulee energiatodistuksen antajan pätevyyteen, on kaupan alalla huoli siitä, voiko yksi henkilö olla riittävän pätevä arvioimaan liikerakennuksissa yleisten sähkö, kylmä, LVI-, automaatio- ja säätö- sekä rakennusteknisten järjestelmien energiatehokkuutta. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön tukemissa kiinteistön energiakatselmushankkeissa edellytetään vähintään kahta pätevöitynyttä henkilöä, joista toinen on perehtynyt sähkötekniikkaan ja toinen LVI-tekniikkaan sekä tarpeen vaatiessa muidenkin alojen asiantuntemusta. Lakiehdotuksen taustamuistiossa on arveltu että mm. asuntokaupan pätevöityneen kuntotarkastajan on helppoa pätevöityä energiatodistuksenantajaksi. Miten varmistetaan, että asuntorakentamiseen ja rakennustekniikkaan perehtyneen henkilön pätevyys riittää myös liikerakennusten teknisten järjestelmien energiatehokkuuden arviointiin.

3

Laki 22§
Täsmennettävä, tarkoitetaanko todistuksen laatijalla henkilöä vai yritystä, jonka nimissä henkilö on laatinut todistuksia sekä miten toimitaan työsuhteen päättyessä.

Laki 23§
Viitaten edelliseen kohtaan, täsmennettävä vastaako kustannuksista henkilö vai yritys, jonka nimissä henkilö on laatinut todistuksia sekä miten toimitaan työsuhteen päättyessä.

Asetus 1§ ja liite 1
Erillisten pientalojen osalta asetuksessa on annettu kolme koon perusteella määriteltyä luokitteluasteikkoa. Lisäksi asuinrakennukset on jaoteltu sen mukaan, ovatko ne pientaloja, rivi- tai ketjutaloja tai kerrostaloja. Perusteltua olisi luokitteluasteikon purkaminen myös liikerakennusten osalta useampaan alakategoriaan, sillä luokan alle on niputettu käytöltään huomattavasti toisistaan poikkeavia toimintoja. Yksilöidympi luokitteluasteikko voisi jo sinällään olla riittävä tapa huomioida kohteiden toisistaan eroavat käyttöajat, ja tarvittaessa voitaisiin tehdä laskennallinen korjaus esimerkiksi määriteltyihin standardikäyttöaikoihin tai hotellien osalta käyttöasteeseen. Tämä mahdollistaisi toteutuneeseen kulutukseen perustuvan luokittelun, jolloin vältyttäisiin raskaalta laskennalliselta käsittelyltä ja ohjattaisiin myös käyttäjän toimintaa.
Sopivampi jaottelu olisi esimerkiksi seuraava:

Ravintolat, ammattikeittiöt ja ruokalat

Tavaratalot ja kauppakeskukset (ei kokonaisenergiankäytön kannalta merkittäviä kylmäjärjestelmiä)

Isot päivittäis- ja käyttötavaramyymälät (merkittäviä kylmäjärjestelmiä)

Pienet päivittäistavaramyymälät (merkittäviä kylmäjärjestelmiä)

Liikennemyymälät (pitkät aukioloajat, ravintola, myymälä ja polttonestekauppa)

Muut liikerakennukset

Asetus 2§
Uusiutuvaksi omavaraisenergiaksi olisi määriteltävä myös rakennukseen kiinteästi asennettujen keskitettyjen kylmäjärjestelmien tuottama lauhde-energia. Päivittäistavaramyymälöissä merkittävä osa, rakennuksen lämmitystarpeesta tulee katettua tällä prosessista vapautuvalla ”hukkaenergialla”. Lauhde-energiaa ohjataan rakennuksen lämmittämiseen joko liuosjärjestelmällä tai lauhdutetaan suoraan esimerkiksi ilmanvaihdon tuloilman lämmittämiseen, ja näin vähennetään rakennuksen ostoenergiankulutusta aivan samalla tavalla kuin lämpöpumppuja käytettäessä. Saivarrellen voisi todeta, että mikäli kylmäjärjestelmien lauhde-energia ajettaisiin maahan ja nostettaisiin sieltä lämpöpumpun ja toisen maapiirin avulla ylös, sitä kai pidettäisiin uusiutuvana omavaraisenergiana.
Esimerkiksi 2000 m² päivittäistavaramyymälässä vain noin 15 % rakennuksessa kulutetusta ostoenergiasta kuluu tilojen lämmitykseen ja noin 50 %

4
kylmäjärjestelmissä. Mikäli kylmäjärjestelmä jätetään huomioimatta E-lukua laskettaessa, saatetaan E-luvun alentamiseksi joutua tekemään kannattamattomia investointeja esimerkiksi lisäeristykseen, kun samalla panostuksella kylmätekniikan parantamiseen saataisiin huomattavasti suurempi energiankäytön tehostuminen ja kustannushyöty. Nämä investoinnit olisivat takaisinmaksuajoiltaan yleensä huomattavasti lyhyempiä kuin rakennuksen vaippaan kohdistuvat toimenpiteet.
Rajallisilla resursseilla joudutaan valitsemaan halutaanko parantaa E-lukua vai tehostaa energiankäyttöä. Mikäli halutaan ajatella tarkasteltavan vain rakennusta siltä varalta, että liiketoiminnan loppuessa kohteessa sitä käytettäisiin muihin tarkoituksiin, voi laskennallisen tarkastelun ymmärtää. Käytännössä useimmiten tällaisessa tilanteessa myös rakennuksen elinkaari on päättynyt ja rakennus puretaan kokonaan. Tilanne on tältä osin eri kuin vaikkapa toimistorakennusten suhteen.

Asetus 3§
Päivittäistavaramyymälöiden ja liikennemyymälöiden ominaisuuksien ja energiatehokkuuden selvittämiseksi on olennaista tarkastella myös keskitetyn kylmäjärjestelmän toimintaa. Kylmälaitoksen teknisillä ominaisuuksilla ja asetusarvoilla on merkittävä vaikutus myös itse rakennuksen energiankäyttöön, sillä niistä saatavaa lauhde-energiaa hyödynnetään pääsääntöisesti rakennuksen ja käyttöveden lämmityksessä. Tämä edellyttäisi myös näiden järjestelmien energiankulutuksen huomioimista rakennuksen kokonaisenergiankäyttöä arvioitaessa.
Asian merkitys korostuu, kun integraatio kylmä- ja taloteknisten järjestelmien välillä syvenee siirryttäessä hiilidioksidiin kylmäaineena. Tämä on jo johtanut järjestelmiin, joissa yhdistyvät kiinteistön lämmitys ja kylmän tuotto. On olemassa esimerkkejä, joissa päivittäistavaramyymälän energiankulutus on saatu pudotettua puoleen tavanomaisesta tasosta. Kiinteistön lämmitysenergian, kaupan kylmän sekä kiinteistösähkön osuuksien selvittäminen tuollaisesta järjestelmästä on vaikeaa. Ehdotettu laskennallinen energiankulutus on tällaisessa kohteessa aivan teoreettista, jolla ei ole mitään yhteyttä rakennuksen todelliseen energiankulutukseen.

Asetuksen liite 2, kohta 1.2
On hyvä, että rakennusten erilaiset käyttöajat huomioidaan energiatehokkuutta arvioitaessa. Raskasta laskennallista ja täysin teoreettista tarkastelua parempi tapa olisi määritellä riittävästi luokitteluasteikkoja, jotta ne kattaisivat olennaisesti toisistaan poikkeavat käyttöajat.

Asetuksen liite 2, kohta 1.3
Tulee määritellä tarkkaan mitä autotallilla tässä yhteydessä tarkoitetaan, esimerkiksi tulkitaanko kauppakeskuksen yhteydessä oleva paikoitushalli autotalliksi.

5
Olisi suotavaa käyttää luokittelussa jo vakiintuneita pinta-alamäärittelyjä, jotka ovat yleisesti tiedossa. Uuden pinta-alan keksiminen aiheuttaa turhaa lisätyötä, ja esimerkiksi kiinteistötietojärjestelmiin ylläpito- ja kehitystyötä.

Asetuksen liite 2, kohta 2.7
Rakennuksen sähköenergiankulutusta määriteltäessä on syytä huomioida, että esimerkiksi valaistusratkaisu rakennetaan liikerakennuksiin tulevaan käyttötarkoitukseen soveltuvaksi. Yleensä ei toimita niin, että rakennukseen asennetaan kiinteästi rakennuksen valaistusjärjestelmä riippumatta siitä, mitä liiketoimintaa tiloihin tulee. Tässä mielessä on melko keinotekoista määritellä vain osa valaistuksesta rakennukseen kiinteästi asennettavaksi ja loput käyttäjän valaistukseksi. Energiankäytön tehostamisen kannalta ei saavuteta haluttuja tavoitteita, mikäli ohjataan vähentämään kiinteästi asennetun valaistuksen kulutusta piittaamatta paljonko ”ei kiinteästi asennettu” valaistus kuluttaa. Tältäkin tulkinnallisuuksia aiheuttavalta asialta vältyttäisiin, mikäli todistus laadittaisiin toteutuneen kokonaisenergiankulutuksen perusteella laskennallisen kulutuksen asemasta.

Lopuksi
Energiatodistus näkemyksemme mukaan palvelee erityisesti niitä kansalaisia ja toimijoita, joilla ei taustansa ja kokemuksensa puolesta ole kykyä arvioida lukujen perusteella energiankäytön tehokkuutta. Näin ollen ei liene tarkoituksenmukaista rakentaa raskasta, teoreettista laskentatapaa, jossa kuitenkin joudutaan turvautumaan enemmän tai vähemmän tarkkoihin arviointeihin. Ammattilaiset arvioivat rakennusten energiatehokkuutta erilaisilla mittareilla ja muille riittänee vallan hyvin mahdollisimman yksinkertainen, yksiselitteinen, luotettava ja todenmukaisen kuvan antava luokitus, jolla on vahva yhteys todelliseen energiankulutukseen.
Kokonaisuutena arvioiden esitys lienee laadittu ainoastaan asuntorakentamisen näkökulmasta sivuuttaen liikerakennuksiin erityisesti kaupan alalla liittyvät yleisesti alan ammattilaisten tiedossa olleet energiatehokkuusnäkökulmat. E-lukuun vaikuttavat toimenpiteet kohdistuvat lähinnä niihin seikkoihin, jotka ovat merkittävässä roolissa asuinrakennuksissa, mutta jotka ovat kaupan alalla huonoiten kannattavien joukossa. Näistä lähtökohdista johtuen on suuri huoli, että ehdotetun kaltainen energiatodistus koetaan kaupan alalla vain tekemällä tehtynä pakollisena lisäkustannuksena. Kaupan alan suurimmat ryhmittymät ovat jo vuosia panostaneet energiatehokkuuden parantamiseen. Kaupan ala on sitoutunut energiatehokkuuden parantamiseen myös jatkossa, esimerkkinä tästä on mm. energiatehokkuussopimuksen kaupan toimenpideohjelma.

6
Kunnioittavasti
KAUPAN LIITTO
Juhani Pekkala
toimitusjohtaja

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA RY
Osmo Laine
toimitusjohtaja