Työ- ja elinkeinoministeriö
Viite: TEM/2007/03.01.01/2013

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt Kaupan Liitto ry:n ja Päivittäistavarakauppa ry:n lausuntoja otsikkoasiasta. Lausumme kunnioittavasti seuraavaa:

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ns. liikeaikalain säännöstä elinkeinonharjoittajan oikeudesta pitää liikkeensä suljettuna yhtenä viikonpäivänä viikossa kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä. Esityksen tavoitteena on parantaa pienyrittäjän asemaa kauppakeskuksissa. Toteutustavaksi esitetään kuitenkin puuttumista sopimusvapauteen tavalla, joka ei palvele kauppakeskuksissa toimivien elinkeinonharjoittajien etuja.  Näkemyksemme mukaan nykylainsäädäntö, joka mahdollistaa tapauskohtaisen kohtuullisuusharkinnan, ei ole heikentänyt pienyrittäjien asemaa kauppakeskuksissa. Lainmuutokselle ei näin ollen ole tarvetta.

Mikäli lain 4 §:ää kuitenkin muutettaisiin nyt esitetyllä tavalla haluamme kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin hallituksen esitysluonnoksessa ilmeneviin epäkohtiin:

  • Ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta on keskeistä määritellä ”pienyrittäjä” laissa selvärajaisesti. Muussa tapauksessa kauppakeskusten vuokrasopimusehtojen pätevyyden arviointi muodostuisi useissa tapauksissa erittäin vaikeaksi.
  • Ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta on niin ikään tärkeää, ettei lakimuutosta saateta taannehtivasti voimaan. Toiminnanharjoittajien tulee voida luottaa siihen, että perustuslaillista omaisuudensuojaa kunnioitetaan.
  • Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että lain soveltamisalaa ja sopimusvapauden rajoittamista laajennettaisiin nykytilasta koskemaan liikepaikkaan liittyvien vuokrasopimusten ohella myös ns. ketjusopimuksia. Soveltamisalan laajentamista ei tältä osin voida pitää perusteltuna.

Liikeaikalain 4 §:n soveltamisala

Soveltamisalaa koskeva epäkohta esitysluonnoksessa on ehdotus soveltaa uutta 4 §:ää taannehtivasti. Kyse on uudesta, absoluuttisesta sopimusvapauden rajoituksesta, jolla uusien sopimussuhteiden ohella puututtaisiin jo voimassaolevien sopimusten pätevyyteen. Ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta on tärkeää, ettei lakeja saateta taannehtivasti voimaan. Taannehtivan sääntelyn käyttö on myös perustuslain näkökulmasta ongelmallista ja poikkeuksellista, kuten ministeriö on esityksessään todennut, eikä sitä tulisi hyväksyä. Toiminnanharjoittajien tulee voida luottaa siihen, että perustuslaillista omaisuudensuojaa kunnioitetaan.

Voimassaolevan liikeaikalain hallituksen esityksessä (HE 84/2009 vp) todetaan 4 §:n soveltamisedellytyksiä arvioitaessa, että ”[o]lennaista on arvioida sopijakumppaneiden asemaa toisaalta vuokralaisena ja toisaalta liiketilan tarjoajana sekä vuokrasopimuksen osapuolena”. Perusteluista käy ilmi lainsäätäjän tarkoitus rajata pykälän soveltamisala vain vuokrasuhteeseen. Nyt käsiteltävässä hallituksen esitysluonnoksessa kuitenkin ehdotetaan, että pykälän soveltamisalaa laajennettaisiin nykytilasta koskemaan liikepaikkaan liittyvien vuokrasopimusten ohella myös ketjusopimuksia.  Tämä tarkoittaisi sitä, että sopimuksen osapuolena ei olisi enää lainkaan kauppakeskus, vaan muu kaupan alan yritys, jonka kanssa pienyrittäjä on sopinut ketjutoimintaan liittyvistä järjestelyistä.

Ketjusopimuksissa sopimuspuolet sopivat monenlaisista kilpailukykyä parantavista menettelytavoista, joissa aukiolokysymykset ovat vain yksi tekijä. 4 §:n soveltamisalan laajentaminen vuokrasuhteen ulkopuolelle olisi merkittävä sopimusvapauden rajoitus nykytilasta. Muutos asettaisi lisäksi kaupan alan yritykset eriarvoiseen asemaan suhteessa vaikkapa ravintoloihin, joissa ketjuliiketoiminta niin ikään on yleinen toimintatapa, mutta joita liikeaikalaki ei lainkaan koske.

Esitämme, että lakiin ja sen perusteluihin lisätään nimenomainen maininta, että lain 4 §:ää sovelletaan vain liikehuoneiston vuokrausta koskeviin sopimuksiin, jotka solmitaan lain voimaantulon jälkeen.

Pienyrittäjän määritelmä

Hallituksen esitysluonnoksessa ei ole nähty tarkoituksenmukaisena määritellä pienyrittäjän käsitettä. Luonnoksessa esitettyjen perustelujen mukaan aukiolosta päättäminen jäisi käytännössä pienyrittäjän harkinnan varaan. Käytännössä määritelmän puuttuminen voi johtaa tilanteeseen, jossa kauppakeskukset eivät vuokrasopimuksia laatiessaan voi olla varmoja, milloin aukioloa koskevat sopimusehdot ovat päteviä ja milloin erikokoiset liikkeet olisivat kauppakeskuksessa auki. Tämä olisi kauppakeskuskonseptin kannalta kestämätön tilanne.

Tilanne ei myöskään suojaisi pitkällä tähtäimellä pienyrittäjiä. On kaikkien kauppakeskuksessa toimivien elinkeinonharjoittajien etu, että kuluttajat voivat luottaa siihen, että kaikki kauppakeskuksen liikkeet ovat lähtökohtaisesti auki kauppakeskuksen aukioloaikoina. Pienyritysten luopuminen aukiolosta saattaisi myös heikentää muiden kauppakeskuksissa toimivien yritysten kannattavuutta asiakasmäärien pienentyessä, kuten ministeriö itsekin esityksessään toteaa.

Pienyritysten kannalta riskinä on, että ne syrjäytyvät kauppakeskuksista. Kauppakeskusten intressien mukaista on laatia sopimuksia sellaisten yritysten kanssa, jotka pystyvät sitoutumaan yhtenäisiin aukioloaikoihin.

Esitämme, että liikeaikalain 4 §:n perusteluihin lisätään maininta, että pykälän 1 momentin soveltamisen edellytyksenä on, että momentissa tarkoitetulla elinkeinonharjoittajalla on palveluksessaan enintään kolme henkilöä yrittäjä mukaan lukien. Elinkeinonharjoittajaa ei myöskään pidetä pienyrittäjänä, mikäli yritys on solminut sopimuksen ketjutoiminnasta. Näkemyksemme mukaan edellä mainituissa tilanteissa yritys pystyy järjestämään työvuorot siten, ettei sopimusvapautta ole lailla perusteltua rajoittaa. 

Kunnioittavasti

KAUPAN LIITTO RY PÄIVITTÄISTAVARAKAUPPA RY
Juhani Pekkala Kari Luoto
toimitusjohtaja toimitusjohtaja