Valtiovarainministeriö
Vero-osasto

23.1.2008

NEUVOSTON ASETUS- JA DIREKTIIVIEHDOTUKSET VAKUUTUS- JA RAHOITUSPALVELUJEN ARVONLISÄVEROKOHTELUSTA

Valtiovarainministeriö on 11.12.2007 pyytänyt Suomen Kaupan Liiton (SK) lausuntoa otsikkoasiasta. SK lausuu kohteliaimmin seuraavaa.

Tausta

Direktiiviluonnoksen ja siihen liittyvän asetusehdotuksen tavoitteena on täsmentää vakuutus- ja rahoituspalvelujen verovapautta koskevia vanhentuneita säännöksiä. Direktiiviluonnoksessa on täsmennysten lisäksi esitetty verovelvolliseksi hakeutumismahdollisuuden luomista vakuutus- ja rahoituspalveluja tarjoaville toimijoilla vastaavantyyppisellä tavalla kuin nykyisin voidaan hakeutua verovelvolliseksi kiinteistöjen vuokrauksesta. Tältä osin direktiiviluonnos toteutuessaan tarkoittaisi olennaista muutosta vakuutus- ja rahoituspalvelujen arvonlisäveromenettelyyn. Uudistus auttaisi poistamaan näihin palveluihin sisältyvän kertautuvan veron.

Ehdotetuista rahoitus- ja vakuutuspalvelujen käsitteistä

Asetusluonnoksessa sääntelyn täsmentäminen on toteutettu listaamalla tapauksia, jotka joko kuuluisivat tai eivät kuuluisi vakuutus- ja rahoituspalvelujen verovapauden piiriin. Tapaukset on ryhmitelty seuraavasti:

1) verosta vapautetut vakuutus- ja rahoituspalvelut

2) verosta vapautetut välitys- ja hallintapalvelut

3) palvelut, joilla on verosta vapautetun palvelun erityinen tai olennainen luonne

Arvonlisäverosta vapautettujen rahoituspalvelujen ja vakuutuspalvelujen sääntely on ollut erittäin tulkinnanvaraista Suomen ja ilmeisesti myös muiden jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Asetusluonnos, jota voimaantullessaan sovelletaan sellaisenaan myös Suomen arvonlisäverotuksessa, auttaa verovapauden rajanvetotulkinnoissa, mutta ei poista niitä kokonaan. Luettelot eivät ole - eivätkä voi ollakaan - tyhjentäviä. On silti erittäin hyvä asia, että asetusluonnos sisältää esimerkkiluetteloita, jotka konkretisoivat ja täsmentävät ehdotusta. Samalla niistä käy ilmi osa uusista rajanvedoista, joita ehdotuksen toteuttamisen jälkeen ratkotaan eri maiden tuomioistuimissa.

Uusia tulkintakysymyksiä tulee arvatenkin liittymään ainakin siihen, minkä rahoituspalvelun osa on uudessa tilanteessa sellainen erillinen kokonaisuus, jolla on verosta vapautetun palvelun erityinen tai olennainen luonne. Direktiiviluonnokseen sisältyvä idea "objektiivisista taloudellisista perusteista" verovelvollisuudelle vaikuttaa esimerkkiluetteloiden taustaa vasten hieman naivilta.

Epäselvää on nähdäksemme esimerkiksi se, onko tytäryhtiöiden osakkeiden luovutus verollinen rahoituspalvelu verovelvolliseksi hakeutuneelle yhtiölle? Tulkinnallista on se, mitä tarkoitetaan luovutetulla "jälkimarkkinakelpoisella asiakirjalla" tässä yhteydessä. Onko listaamattoman tytäryhtiön osakekanta tällainen asiakirja?

Veron laskentaperusteesta

Ehdotuksessa on todettu, että veron perusteen määrittely on helppoa silloin, kun on kyse palkkioperusteisista palvelusuoritteista. Näin ei kuitenkaan rahoituspalveluiden osalta aina ole asian laita. Rahoituspalvelujen arvonlisäverottomuutta onkin perusteltu usein veron perusteen määrittelyyn liittyvillä vaikeuksilla. Direktiiviluonnos kaipaisi myös tämän ongelma-alueen käsittelyä, jotta yhtiöt, jotka valitsevat verovelvollisiksi hakeutumisen, tietävät mihin ne sitoutuvat.

Voimaantulo

Neuvoston asetus- ja direktiiviehdotuksen sisältämä verotusta koskeva valintaoikeus on kaupan alan kannalta pääasiallisesti tervetullut ja kannatettava säädösmuutos. Toteutuessaan asetus ja direktiivi tulevat osin muuttamaan nykyisin sovellettuja kansallisia tulkintoja, josta syystä riittävän pitkä siirtymäaika asetuksen ja direktiivin voimaantulossa on yleisesti ajatellen tarpeellista. Sen sijaan verotuksen valintaoikeutta koskevan artiklan voimaantulon aikaistaminen ennen muiden artikloiden voimaantuloa olisi toivottavaa.

Kunnioittavasti

SUOMEN KAUPAN LIITTO

Juhani Pekkala
toimitusjohtaja