Oikeusministeriö
Lainvalmisteluosasto
PL 25
00023 VALTIONEUVOSTO

Viite: Lausuntopyyntönne pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistamiseksi
(lausuntopyyntö 12.11.2008)

Oikeusministeriössä on valmistunut työryhmämietintö pikaluottoihin liittyvän lainsäädännön uudistamiseksi. Oikeusministeriö on varannut Suomen Kaupan Liitolle mahdollisuuden antaa lausuntonsa asiassa. Suomen Kaupan Liitto lausuu kunnioittavasti seuraavaa.

Pikaluoton käsitettä ei ole oikeustieteessä määritelty. Yleisellä tasolla sillä tarkoitetaan lainaa, joka myönnetään hakijalle ilman vakuuksia tai takaajia. Pikaluoton voi hakea tekstiviestillä tai internetin välityksellä ja lainan saa periaatteessa luottotietojen tarkistamisen jälkeen. Nykyisiä pikaluottoja ei myydä hyödykkeiden yhteydessä tai niiden rahoittamiseksi, vaan niille on tyypillistä hyödykesidonnaisuuden puute. Luoton saaminen tekstiviestin ja internetin välityksellä on suhteellisen uusi ilmiö. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Tilastokeskus alkoi tilastoida pienlainayritysten toimintaa osana luottokantatilastoa vuoden 2008 ensimmäisestä neljänneksestä lähtien.

Pikaluotoista ja pikaluottojen ottajista on tehty joitakin tutkimuksia. Työryhmän mietinnössä todetaan, että Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemä tutkimus valmistui syyskuussa 2008. Siinä havaittiin, että pikaluotot saattavat kasaantuessaan aiheuttaa mak-suhäiriömerkintöjä ja perintäprosesseja, jotka kulminoituvat tuomioistuimiin niin, että tili- ja kertaluottojen ryhmässä velkomustuomiot lisääntyivät vuosina 2005 – 2007 huomat-tavasti. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen arvion mukaan pikaluotoista johtuvat tuomiot kohdistuivat noin 8000 – 9000 henkilöön vuonna 2007. Toisaalta epävarmaa oli, missä määrin maksuvaikeudet johtuivat nimenomaan pikaluotoista.

Useat viranomaiset ovat joutuneet ottamaan kantaa pikaluottoyritysten menettelyihin. On perusteltua, että toimialan ongelmia selvitetään ja että mahdollisiin lainvastaisiin menettelyihin puututaan. Työryhmän esityksessä on kuitenkin ehdotettu keinoja, jotka toteutuessaan vaikuttaisivat myös muihin luotonantajiin ja luottokäytäntöihin.

Työryhmä esittää muutoksia kulutusluottoja koskevaan kuluttajansuojalain seitsemänteen lukuun. Nykyisin säännökset koskevat hyvin rajoitetusti luottoja, joissa luottoaika on enintään kolme kuukautta. Näihin lyhytaikaisiin luottoihin ei sovelleta säännöksiä todellisen vuosikoron ilmoittamisesta markkinoinnissa, ennen luottosopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, luottosopimuksen sisällöstä ja muodosta, paitsi jos luottoa voi käyttää luottokortin tai muun vastaavan tunnisteen avulla, eikä myöskään säännöstä kuluttajan oikeudesta maksaa kulutusluotto takaisin ennen sen erääntymistä. Lyhytaikaisten
luottojen rajaamista edellä mainittujen säännösten ulkopuolelle pidettiin aikanaan perusteltuna, jottei vaikeutettaisi esimerkiksi elintarvikkeiden ostamista tiliin, jonka koko saldo maksetaan kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa ja josta ei aiheudu luottokustannuksia.

Suomen Kaupan Liitto ei kannata työryhmän ehdotusta, jonka mukaan todellisen vuosikoron ilmoittamista koskeva sääntely ulotettaisiin koskemaan pikaluottojen ohella myös kaikkia lyhytaikaisia hyödykesidonnaisia luottoja. Mietinnön perusteluissa todetaan, että ei ole perusteltua kohdella hyödykesidonnaisia luottoja todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuuden suhteen muista luotoista poikkeavalla tavalla. Tähän asti elinkeinon-harjoittaja on voinut antaa asiakkaalle maksuaikaa tämän ostamille hyödykkeille ja menettely on ollut kuluttajan kannalta joustava. Todellisen vuosikoron ilmoittamisvelvollisuus aiheuttaisi lisäkustannuksia näissä kaupan myöntämissä pienissä ja lyhytaikaisissa luotoissa.

Luottosopimuksen määrämuotoa edellyttävä sääntely ulotettaisiin työryhmän ehdotuksessa koskemaan kaikkia tililuottosopimuksia. Sääntely koskisi näin ollen myös esimer-kiksi vastakirjalla tapahtuvaa elintarvikkeiden ja muiden päivittäistavaroiden myyntiä, jossa ei ole havaittu epäkohtia. Lisäksi esimerkiksi rakennustarvikekaupassa tilille ostaminen on saattanut olla kuluttajan kannalta erittäin joustava ja käytännöllinen tapa mak-saa hyödykkeet esimerkiksi kerran kuukaudessa. Sääntelyn kiristämistä ei ole perusteltu muuten kuin toteamalla, että on asianmukaista, että kaikista luottosopimuksista tehdään luottosopimus KSL 7 luvun 10 ja 11 §:n säännösten mukaisesti kirjallisesti siitä riippumatta, käytetäänkö luottoa luottokortin tai muun tunnisteen avulla vai jollakin muulla tavalla. Ehdotettu lainsäädännön kiristäminen on aiheetonta, koska se ei koske pikaluottoja, mutta tulisi koskemaan hyödykkeiden tilimyyntiä.

EU:n kulutusluottosopimuksia koskevassa direktiivissä (2008/48/EY) on soveltamisalan ulkopuolelle rajattu muun muassa alle 200 euron luotot sekä luottosopimukset, joiden mukaan luotto myönnetään korotta ja ilman muita maksuja, ja lisäksi luottosopimukset, joiden nojalla luotto on maksettava takaisin kolmen kuukauden kuluessa ja joissa edellytetään vain vähäisten maksujen suorittamista. Edellä mainittu määrittely sallii joustavammat luottokäytännöt kuin, mitä työryhmä ehdottaa. Esimerkiksi tavanomaiset maksuaikajärjestelyt, joista peritään vain vähäisiä kuluja, jäävät kulutusluottoja koskevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, ja ne tulisi jättää myös Suomessa kulutusluottoja koskevan erityissääntelyn ulkopuolelle.

Suomen Kaupan Liitto ei kannata ehdotettua korkolain muutosta. Ehdotuksen mukaan luotonantajalla ei olisi luoton takaisinmaksun viivästyessä oikeutta periä lakisääteistä viivästyskorkoa korkeampaa korkoa, vaikka luotosta maksettava korko (niin sanottu juoksukorko), olisi korkeampi kuin lakisääteinen viivästyskorko. Suomen Kaupan Liitto katsoo, että sopimukseen perustuvaa luottokorkoa ei tule alentaa automaattisesti sen johdosta, ettei velallinen maksa luottoa ajallaan takaisin.

SUOMEN KAUPAN LIITTO

Juhani Pekkala
Toimitusjohtaja