Euroopan parlamentti ja neuvosto saavuttivat helmikuussa yhteisymmärryksen ns. markkinavalvonta-asetuksesta, jolla parannetaan EU:n sääntöjen täytäntöönpanoa vaatimustenvastaisten tuotteiden osalta. Asetus tuo jatkossa velvoitteita kolmansien osapuolten operoimille jakelu- ja varastointikeskuksille, jotka sijaitsevat EU:n alueella. Myös markkinavalvontaviranomainen saa uusia toimivaltuuksia.

Markkinavalvonta-asetuksen teksti toimitetaan viimeistelyn jälkeen vielä parlamentille ja neuvostolle virallista hyväksyntää varten. Asetusta aletaan soveltaa kahden vuoden kuluttua sen hyväksymisestä.

Uudella asetuksella pyritään varmistamaan, että EU:n markkinoille saatetut tuotteet ovat turvallisia ja vastaavat EU:n lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia muun muassa terveyden ja turvallisuuden, kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun osalta.

Erityisen tärkeää suomalaisen kaupan kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta on se, että asetuksella pyritään puuttumaan EU:n ulkopuolisen verkkokaupan laiminlyönteihin. ”Kuluttajien suoraan EU:n ulkopuolisista verkkokaupoista tilaamat tuotteet eivät tällä hetkellä useinkaan vastaa EU:ssa säädettyjä tuoteturvallisuusvaatimuksia. Eurooppalaisilla valvontaviranomaisilla ei ole nyt toimivaltuuksia eikä käytännön keinoja puuttua asiaan”, kertoo Kaupan liiton johtava asiantuntija Janne Koivisto. Tähän tilanteeseen toivotaan nyt muutosta.

Mikä asetuksen myötä muuttuu?

Tuotteen vaatimustenmukaisuudesta eli käytännössä tuoteturvallisuudesta vastaa taloudellinen toimija, kuten valmistaja tai maahantuoja, joka saattaa tuotteen EU:n markkinoille tai joka asettaa tuotteen saataville markkinoille. ”Tuotteen saataville asettamisena pidetään myös etämyyntiä, joka kohdistetaan loppukäyttäjille unionissa. Yksi osoitus myynnin kohdistamisesta on se, että tuotteelle tarjotaan toimitusta tiettyyn maahan”, Koivisto täsmentää.

Mikäli markkinavalvontaviranomainen havaitsee, että verkkoalustalla myydään vaarallisia tuotteita, se voi määrätä ne poistettavaksi myynnistä. Tarvittaessa viranomainen voi myös velvoittaa palveluntarjoajaa teknisesti rajoittamaan pääsyä kyseiseen verkkopalveluun.

Uuden asetuksen myötä myös kolmansien osapuolten operoimat, EU:ssa sijaitsevat jakelu- ja varastointikeskukset (fulfilment service provider) vastaavat taloudellisen toimijan velvoitteista samalla tapaa kuin maahantuoja tai valmistaja, mikäli edellä mainittuja ei saada vastuuseen. ”Jakelukeskuksia on voitu käyttää kolmansista maista tulevassa kuluttajakaupassa keinona välttää maahantuojan vastuita tuoteturvallisuudesta, sillä tuotteen omistusoikeus ei ole kuljetuksen aikana siirtynyt jakelukeskukselle eikä sitä ole siis katsottu maahantuojaksi”, Koivisto toteaa.

Käytännön toteutus jää nähtäväksi

Vaikka asetus muodollisesti velvoittaa EU:n ulkopuolisia verkkokauppoja ja antaa viranomaisille jossain määrin myös keinoja puuttua niiden toimintaan, ei esimerkiksi suomalainen valvontaviranomainen voi käytännössä mitään sille, jos kiinalaisella markkinapaikalla toimiva kauppias ei noudata sääntöjä. ”Edellä kuvattu etämyyntiä koskeva säännös ei myöskään sovellu suoraan markkinapaikkaan, mikäli se ei itse toimi myyjänä”, Koivisto sanoo. ”Markkinapaikalla ei myöskään ole velvollisuutta valvoa markkinapaikalla toimivien kauppiaiden toimintaa.”

Uusista taloudellisen toimijan velvoitteista ja viranomaisten valtuuksista huolimatta jää uuden asetuksen käytännön tehokkuus vielä nähtäväksi. ”Lopputulokseen vaikuttaa myös se, missä määrin valvontaviranomaiset ja suurimmat EU:n ulkopuoliset markkinapaikat onnistuvat yhteistyössä torjumaan vaatimustenvastaisten tuotteiden kauppaa EU:n alueelle”, Koivisto pohtii.

Kuva: 123RF