Hallitus esittää vuosilomalakia muutettavaksi 1.4.2019 alkaen. Muutoksissa on kyse eräiden Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen sisällön viemisestä kotimaiseen vuosilomalakiin.

Lakiehdotuksen mukaan työntekijä saisi jatkossa useimmissa tapauksissa neljän viikon vapaan huolimatta pitkästä sairauslomasta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Lisäksi työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn loman antamisajankohta pitenee vuodella.

Kaupan liitto on suhtautunut lakihankkeeseen kriittisesti. Lakihankkeen taustalla olevat tuomiot eivät koskea Suomea eikä niissä ole otettu kantaa Suomen lainsäädäntöön. Ehdotettavat muutokset lisäisivät yritysten kustannuksia.

Ehdotettu lakimuutos ei liity EU-tuomioistuimessa vireillä olevaan tapaukseen Suomessa noudattavasta vuosiloman karenssisäännöstä tilanteissa, joissa työkyvyttömyys alkaa vuosiloman aikana.

Seuraavassa on selostettu pääpiirteissään ehdotettuun lakimuutokseen liittyviä seikkoja.

Lomakertymän muutos

 Nykyisen vuosilomalain 7:2 § rajoittaa vuosiloman kertymistä sairaudesta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon osalta 75 työpäivään tai 105 kalenteripäivään sovellettavasta lomankertymissäännöstä riippuen.

 Ehdotetussa laissa yllä mainitut kiintiöt pysyisivät voimassa. Jos työntekijä ei niiden soveltamisen vuoksi kuitenkaan saisi 24 päivän vuosilomaa, hänellä on oikeus lisäpäiviin, jotta 24 päivää täyttyy. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa työntekijä on pitkään poissa sairauden tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi. Lakimuutos koskisi vain näitä kahta poissaolon syytä, ei esimerkiksi opintovapaata tai lomautusta. Lääkinnällinen kuntoutus merkitsee edelleen ammattitaudin tai työtapaturman vuoksi tapahtuvaa kuntoutusta, eikä esimerkiksi ammatillista kuntoutusta.

Ehdotettu lakimuutos ei koske sellaista tilannetta, jossa työntekijälle ei muutenkaan kerry työsuhteen lyhyen keston vuoksi neljän viikon vuosilomaa.

 Oikeutta lisävapaapäiviin ei kuitenkaan olisi enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta.  Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisisivat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Yhdenjaksoisuutta eivät kuitenkaan katkaisisi sellaiset työssäolopäivät tai -tunnit, joiden aikana työntekijän työskentely perustuu työsopimuslain 2 luvun 11 a §:ssä tarkoitettuun sopimukseen osa-aikatyöstä.

Työntekijän ei tarvitsisi ansaita 24 päivää juuri vuosilomalain perusteella. Jos hän on ansainnut päiviä työehtosopimuksen, työsopimuksen tai muutoin työsuhteen ehtojen perusteella, lisäpäiviä ei tarvitse antaa.

Työntekijällä olisi oikeus saada lisäpäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus. Kyse ei siten olisi vuosilomapalkasta.

Lisäpäiviltä ei tarvitse maksaa lomarahaa.

Lisäpäivien antamiseen sovellettaisiin vuosilomalain 5 luvun säännöksiä. Lisäpäiviä koskevien seikkojen olisi käytävä ilmi vuosilomakirjanpidosta.

Työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohta

Nykyisen lain mukaan työkyvyttömyyden vuoksi siirretty kesäloma voidaan antaa lomakauden jälkeen saman kalenterivuoden aikana ja talviloma seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. 

Uudessa laissa nämä aikataulut siirtyisivät vuodella eteenpäin. Jos työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn kesäloman antaminen lomakaudella ja talviloman antaminen ennen seuraavan lomakauden alkua ei olisi mahdollista, loma olisi annettava lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana, viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä.

Hallituksen esitys on kokonaisuudessaan luettavissa tästä

Lisätiedot: Antti Vaaja, p. 09 1728 5140, antti.vaaja(at)kauppa.fi