Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen oli keskiviikkona iso uutinen. Suomessa nousevat työmarkkina-asiat aina suuriksi uutisiksi. Media seuraa herkeämättä neuvottelujen joka käännettä, ja varsinkin ay-johtajat saavat tilaisuuden viestiä suoraan jäsenilleen.

Taloudessa on paljon muuta ja tärkeämpää kuin työmarkkina-asiat, mutta ne nousevat aina kokoaan suuremmiksi. On totuttu, että työmarkkinoilla sovitaan paljon muustakin. Uutisointikin siitä on osa meidän korporatiivista järjestelmäämme.

Median roolista huolimatta, yhteiskuntasopimuksen kaatuminen oli pettymys. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijöiden Liitto AKT on nostettu ilmeiseksi syylliseksi neuvottelujen katkeamiseen. Sen sijaan vielä on osittain epäselvää, miksi AKT halusi irrottautua ja kaataa sopimuksen. Pikkuhiljaa varmaan syyt paljastuvat. Nyt niitä voidaan vain arvailla.

Suomalainen työmarkkinalogiikka menee niin, että heti neuvottelujen kaatumisen jälkeen moni hoputtaa valtiomiesmäisesti osapuolia neuvottelupöytään. Se on jo tapahtunut. Uudet neuvottelut tuskin käynnistyvät vähään aikaan, mutta ei ole mahdotonta, että ne käynnistyvät ensi vuoden alkupuolella.

Paljon riippuu siitä, miten maan hallitus saa vietyä työelämää koskevat lait eduskunnassa läpi. Paljon riippuu myös siitä, miten poliittinen ilmapiiri kehittyy. Voihan se olla, että ay-liikkeessä ajatellaan poliittisen tilanteen ja hallituksen aseman olevan jo helmikuussa niin hankala, että neuvottelupöytään on pakko palata ja ay-liikkeelle nykyistä paremmista lähtökohdista.

Ay-liike on tottunut pelaamaan kärsivällistä uuvutuspeliä ja sen se osaa. Yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat tästä jälleen osuva taidonnäyte. Samalla ay-liike on tukenut saumattomasti demarien oppositiopolitiikkaa; hallituksella ei ole vastassaan vain parlamentaarinen oppositio vaan paljon laajempi yhteiskunnallinen voima.

Kariutuneiden yhteiskuntasopimusneuvotteluiden lopputulos on kuitenkin se, että nyt pitää valmistautua liittokohtaisiin neuvotteluihin kuten EK on todennut. Vientiliitot neuvottelevat jo syksyllä 2016, eikä niiden valmistautumista saisi enää häiritä jatkuva spekulaatio yhteiskuntasopimuksesta. Siksi nyt pitää edetä johdonmukaisesti kohti liittokierrosta.

Kaupan sopimus päättyy tammikuussa 2017, ja aloitamme siihen valmistautumisen saman tien.

Ay-liikkeen ja sosiaalidemokraattien retoriikkaan kuuluu, että Suomessa on sopimisen kulttuuri; täällä on aina voitettu vaikeudet lopulta sopimalla. Siksi on vaikea ymmärtää uhkailua siitä, että jos nyt ei tule yhteiskuntasopimusta, liittokierroksella otetaan kaikki takaisin ja korkojen kera. Tästä on sopimisen henki kaukana.

Ay-liike olisi ollut nyt valmis 0-korotuksiin vuonna 2017. Hintalappu sille oli, että työmarkkinajärjestelmään ei tehdä muutoksia. Esimerkiksi kolmikanta pitää säilyttää.

Suomen yksi suurimpia ongelmia on kuitenkin vanhakantainen työmarkkinajärjestelmä, joka ei millään tavalla pysty reagoimaan talouden muutoksiin. Sen viimeaikaiset ”saavutukset” ovat esimerkki siitä, että järjestelmä ei toimi nykymaailmassa. Suomessa on jostain syystä vahva vastakkainasettelun henki, jota on vaikea tunnistaa esimerkiksi muista pohjoismaista. Esimerkiksi Ruotsissa järjestelmä toimii hyvin ja vuosittain lakkojen määrä voidaan laskea kahden käden sormilla.

Kaikesta päätellen työmarkkinoiden jännitteet ovat niin suuret, että purkautuessaan ne voivat aiheuttaa yhteiskunnallista rauhattomuutta ja lakkoaaltoja. Toivottavasti kuitenkin päästään mahdollisimman nopeasti liittokohtaiseen ja paikalliseen sopimiseen. Työmarkkinajärjestelmän tavoite pitäisi olla Suomen talouden ja yritysten paras. Nyt näyttää siltä, että tavoite on jossain muualla: vallassa ja järjestelmän säilyttämisessä.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.