Alivaltiosihteeri Martti Hetemäen työryhmä on kertonut verolinjauksensa, jonka mukaan erityisesti välilliset verot kiristyvät. Ryhmän on ollut pakkoraossa, sillä valtion talouden paikkaamiseen tarvitaan verotuloja. Kulutusverojen korottaminen ei kuitenkaan ole niin harmiton konsti kuin sanotaan.

Hallitus päätti ruuan arvonlisäveron laskusta 12 prosenttiin lokakuun alusta. Ensi heinäkuussa kaikki alv-kannat nousevat kuitenkin prosenttiyksiköllä. Omituinen päätös on poliittinen kompromissi, joka aiheuttaa kaupalle miljoonien ylimääräiset kulut.

Koska korotus tulee voimaan keskellä vuotta, sen inflaatiovaikutus ei vuositasolla ole suuri, eikä inflaation pieni kiristyminen vakaan talouskasvun ja hitaan hintakehityksen aikana ole haitallista. Työttömyyden kasvaessa se kuitenkin heikentää yleistä ostovoimakehitystä. Hallituksen ennustama hienoinen ostovoiman kasvu ei toteudu ensi vuonna väärin ajoitetun veropolitiikan vuoksi.

Viimeaikaisessa keskustelussa on pidetty itsestään selvänä, että arvonlisäveron nosto on yksi parhaita keinoja valtion budjettiongelman helpottamiseksi. Näin olisikin, jos välillisillä veroilla ei olisi hinta-, kysyntä- ja työllisyysvaikutuksia. Kun arvonlisäverotusta ehdotetaan kiristettäväksi, olisi kohtuullista analysoida sen vaikutuksia yksityiseen kulutukseen ja palvelualojen työllisyyteen. Yksityinen kulutus vastaa puolesta Suomen bruttokansantuotteesta, ja kauppa työllistää yli 300 000 suomalaista – enemmän kuin yksikään muu yksittäinen toimiala.

Hallituksessa visioitu yleisen arvonlisäverokannan nosto 25 prosenttiin ei ole vaikutuksiltaan vähäinen. Noston inflaatiovaikutus on runsas prosenttiyksikkö, mikä tarkoittaisi vuodelle 2011 valtion kehyspäätöksessä ennustetun kahden prosentin inflaation kiristymistä yli kolmeen. Koska työllisyysluvut eivät vielä 2011 ole nykyistä kauniimpia, yleisen ostovoiman ja yksityisen kulutuksen kasvattamiseen tarvittaisiin selkeää ansiotason kasvua ja tuloveron kevennyksiä. Näitä ei ole luvassa, joten arvonlisäverotuksen kiristykset heikentävät yksityisen kulutuksen mahdollisuuksia nopeuttaa talouskasvua. Se ei ole oikeaa suhdannepolitiikkaa.

Erityisen raskaasti suunnitellut veronkiristykset tulevat iskemään pieniin kauppoihin ja palveluyrityksiin. Kauppa ei nimittäin ole kahden suuren ketjun toimiala, vaan suurin osa kaupoista on pieniä, enintään neljä henkeä täysipäiväisesti työllistäviä. Tällaisia mikroyrityksiä alalla toimivista kaupoista on 84 prosenttia.

Pienten kauppojen joustomahdollisuudet kysynnän pienentyessä ovat heikommat kuin suurilla yrityksillä. Vaikka pieni yritys olisi kuinka hyvin hoidettu, liikevaihdon pienentyessä toimintaa on vaikea supistaa, ja lähes ainoaksi sopeuttamiskeinoksi jää liikkeen lopettaminen. Kaupan alan kannattavuus – niin pienten kuin suurtenkin yritysten - on alhaisempaa kuin elinkeinoelämässä keskimäärin. Yksityisen kulutuksen kasvun leikkaaminen veropäätöksillä kova isku pienille kaupoille.

Veropäätöksiä tehtäessä kannattaa muistaa, että kauppa ei toimi enää suljetuilla markkinoilla, vaan kuluttajilla on vapaa mahdollisuus ostaa mm. verkon kautta tuotteensa sieltä, mistä ne halvimmalla saa. Suomen kulutusverotus on jo nyt Euroopan kolmanneksi ankarinta. Ei ole ihme, että Suomi onkin yksi ahkerimmin rajojen yli vähittäiskauppaa käyvistä kansoista.

Tilannetta ei helpota alkoholiveroratkaisut, joilla lisätään alkoholin matkustajatuontia ja samalla kannustetaan suomalaisia kuluttamaan Viroon. Suomen veropäätöksillä tuetaan Viron palvelusektoria.

Tämän taantuman jälkeen suomalainen elinkeinorakenne on muuttunut pysyvästi; teollisuuden merkitys pienenee ja palvelujen kasvaa. Teollisuus siirtää vauhdilla tuotantoaan muualle ja palvelujen pitäisi korvata menetetyt työpaikat. Palveluiden elinvoimaisuus ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Jos haluamme, että palvelut työllistävät Suomessa, niiden merkitys on otettava huomioon myös veroratkaisuissa.

Suomalaisten vahva ostovoima on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on, että Suomessa on mahdollista rakentaa uusia, kansainvälisesti menestyviä palveluyrityksiä. Huippukireän kulutusverotuksen maassa niitä ei synny.

Kirjoitus on julkaistu 28.9.2009 Kauppalehden Debatti-palstalla.