Vaalit on käyty. Häviäjäksi on leimattu demarit ja kokoomus. Kokoomus menetti seitsemän paikkaa, mutta oli äänien prosenttiosuuksissa toinen ja paikoissa kolmas. Suurin häviäjä on sosiaalidemokraattinen puolue, joka hävisi kahdeksan paikkaa ja putosi neljänneksi suurimmaksi puolueeksi molemmilla tavoilla mitattuna.

Voittajia olivat keskusta, perussuomalaiset ja vihreät. Vihreät saivat 15 paikkaa, joka tarkoittaa paluuta neljän vuoden takaiseen tilanteeseen. Perussuomalaiset voittivat, mutta saivat kuitenkin yhden paikan vähemmän kuin edellisissä vaaleissa. Keskusta voitti 14 paikkaa ja sai 49 paikkaa, mutta prosenteissa vähemmän ääniä kuin mielipidetiedustelut ennakoivat.

Voittaminen ja häviäminen on tulkitaan nyt monella tavalla eikä historiallinen muisti jaksa kovin pitkälle. Samalla perussuomalaiset ja vihreät ovat murtaneet perinteistä oikeisto-vasemmisto-jakoa. Mikään ei ole niin kuin ennen.

Työmarkkinoiden näkökulmasta on mielenkiintoista, että Antti Rinteen johtamat sosiaalidemokraatit eivät edes vahvan ammattiyhdistysliikkeen rahallisella panostuksella ja soppatykkien tulituella päässeet parempaan tulokseen. Se kertoo siitä, että nykyinen demarien ja ay-liikkeen nykyinen politiikka ei enää vie vaalivoittoon.

Demarien pitää uudistua ja ammattiyhdistysliikkeen pitää uudistua. On mielenkiintoista nähdä, onko uudistuminen radikalisoitumista ja asenteiden jyrkentymistä työnantajia kohtaan vai kuljetaanko toiseen suuntaan, jossa voitaisiin ymmärtää yritysten tavoitteita ja markkinataloutta. Ay-liike ei kulje tätä matkaa yksin, vaan työnantajat vaikuttavat osaltaan kehitykseen.

Ay-liikkeellä on myös yhteinen ongelma työnantajien organisaatioiden kanssa. Ay-liike ei houkuttele nuoria, mutta ei työantajienkaan toiminta ole start up -yrittäjien ja digisukupolven yritysten ykköstavoite. Muutaman vuoden kuluessa saatamme huomata, että yrityselämän kehittyvät ja kasvavat osat ovat olleet jo pitkään perinteisen ammattiyhdistystoiminnan ja työantajaedunvalvonnan ulkopuolella. Vastakkainasettelu murtuu työmarkkinoillakin. Siinä haastetta Etelärannalle ja Hakaniemelle.

Mutta eivätpä poliitikotkaan juuri tulevaisuudesta puhuneet. Vaalikeskusteluissa ei noussut oikeasti esiin tulevaisuuden työ, vääjäämätön digimurros, uudenlaiset työsuhteet tai jakamis/välitystalous. Lähes ainoa strategia oli vientivetoinen talouskasvu. Ajatus on hyvä, mutta ongelma on siinä, että viennin osuus bruttokansantuotteesta on jo suhteellisen pieni, eikä se välttämättä jaksa nostaa koko kansantaloutta.

Uusia kansainvälisiä menestyjiä voi kasvaa nopeasti, mutta pääasiassa yritykset kasvavat ensin kotimarkkinoilla. Nyt on aika turvata kotimarkkinoiden kasvu, jonka edellinen hallitus laiminlöi ja nujersi veronkorotuksilla. Uuden hallituksen tehtävä on luoda edellytykset kasvulle, ei viedä niitä. Yritykset kasvavat ja kansainvälistyvät, jos niille annetaan mahdollisuus. On myös Suomen etu, että vientiin murtautuu uusia toimialoja. Vaikkapa verkkokauppaa.

Kirjoittaja on Kaupan liiton toimitusjohtaja.