Vuodesta 2012 on takana jo hyvä tovi, mutta kurkistetaanpa silti lyhyesti vielä viime vuoteen. Autoalalle, jota itse edustan, vuosi oli varsin vaiheikas niin kotimaisesta kuin globaalistakin näkökulmasta. Matkan varrelle mahtui niin hyviä kuin huonojakin uutisia. Ikävimpiin lukeutui epäilemättä Japanissa keväällä 2011 tapahtunut maanjäristys ja sitä seurannut tsunami. Tragedia oli tietysti ennen kaikkea inhimillinen, mutta sen vaikutukset ulottuivat myös syvälle Japanin talouteen. Jälleenrakennus oli kuitenkin ihailtavan nopeaa; esimerkiksi Toyota menetti tuotannostaan lopulta vain neljä prosenttia.

Vuoden 2011 hyvät uutiset kantautuivat – ehkä hieman yllättäen – Euroopasta. Saksalaiset premium-merkit takoivat historiansa parhaita tuloksia. Taustalla ovat pääosin samat syyt kuin amerikkalaisen General Motorsinkin elpymisen takana eli USA:n ja Kiinan markkinoiden imu. Lisäksi 2009 lamavuonna tehdyt tuotannon tervehdyttämistoimet paransivat kannattavuutta.

Myös kotimaan autovuosi oli vaiheikas. Uusi sateenkaarihallituksemme sopi hallitusohjelmassaan, että autokantaamme uudistetaan siirtämällä verotuksen painopiste auton hankinnasta auton käyttöön. Hallitus muistikin autoilijaa paitsi polttoaineveron ja ajoneuvoveron korotuksella, myös yllättäen ja hallitusohjelmasta poiketen autoveron korotuksella. Lopulta siis hallituksen autokannan uudistamistavoite jäi torsoksi. Vuoden 2011 lopussa rekisterissä olevan autokantamme keski-ikä kipusi jo 12,4 vuoteen. Kilvoittelemme kyseenalaisesta ykköspaikasta EU:ssa Romanian, Bulgarian ja Baltian maiden kanssa.

Tehdyt veroratkaisut voi tietysti ymmärtää jossain määrin, mikäli asettuu katsomaan suurta kuvaa valtiovarainministeriön silmin. Valtion budjetti on miljardeja alijäämäinen ja ”uutta” rahaa tarvitaan. Usein käy kuitenkin niin, että veronkorotusten etsiminen aloitetaan A:sta: alkoholi, autot, jne. Tosi asiassa autoveron korotus ei välttämättä tuota lisätuloja, sillä hinnan nousu hiljentää autojen kysyntää.

Suomessa myytiin viime vuonna 126 000 henkilöautoa. Tämä on 14 000 enemmän kuin edellisvuonna. Nousu vuoden 2009 sukelluksesta on ollut hidas, mutta viime vuoden myyntimäärä oli jo siedettävällä tasolla. Jäimme kuitenkin 2000-luvun keskiarvosta, puhumattakaan 150 000 kappaleen vuositahdista, jolla autokantamme keski-iän vanhenemiskierre saataisiin pysäytettyä.

Aina kun autoveroa muutetaan, seuraa muutaman kuukauden mittainen markkinahäiriö. Tällä kertaa markkinahäiriö oli suurempi kuin koskaan aiemmin. Maaliskuussa 2012, siis juuri ennen veronkorotusta, henkilöautoja rekisteröitiin ennätysmäärä: yli 22 000 autoa. Heti veronkorotuksen jälkeen huhtikuussa ensirekisteriin tiensä löysi vain reilut 4 000 henkilöautoa. Tämä oli toki odotettavissa, mutta autokaupan toiminta- ja työllistämisedellytysten kannalta tällaiset markkinahäiriöt eivät ole toivottavia. 

Orastavan taantuman ja 1.4.2012 voimaan astuneen autoveron korotuksen seurauksena autokauppa päätynee tänä vuonna noin 110 000 uuteen henkilöautoon. Markkina on siis joka tapauksessa laskeva. Syynä tähän on paitsi veronkorotus, myös Suomen ja Euroopan heikko taloustilanne. On syytä olettaa, että veronkorotuksesta aiheutunut markkinahäiriö on ohi juhannukseen mennessä.

Globaalisti autoala kulkee vuonna 2012 edelleen samaa murroksen tietä kuin viime vuonnakin. Yhteistyö eri autonvalmistajien välillä lisääntyy. Tähän heitä ajaa paitsi kiristyvä kilpailu ja läntisen maailman talouskurjimus, myös miljardeja euroja nielevä vaihtoehtoisten voiman- ja energianlähteiden tuotekehitys.
USA:n autokauppa näyttäisi alkuvuoden perusteella päätyvän erinomaiseen tulokseen. Puhutaan jopa 15 miljoonan uuden auton myynnistä. Lamavuonna 2009 USA:ssa myytiin vain yhdeksän miljoonaa uutta autoa. Tämä on hyvä uutinen paitsi amerikkalaiselle autoteollisuudelle, myös joillekin eurooppalaisille valmistajille. Myös japanilaiset ja eteläkorealaiset merkit hyötyvät USA:n hyvästä tilanteesta.

Kaikilla ei kuitenkaan mene hyvin tänäkään vuonna. Euroopan oma autokauppa yskii ja tämä tarkoittaa ikävyyksiä pienempien, pääasiassa kotimaanosamme markkinoille tarkoitettujen autojen valmistajille. Heidän tilannettaan heikentää entisestään korealaisten markkinaosuuden kasvu. Euroopan autoteollisuus on kuitenkin perinteikäs ja vahva. Täällä on kenties enemmän autoteollisuusosaamista kuin missään muussa maanosassa. Säilyttääksemme joka 15:nnen eurooppalaisen työllistävän autoteollisuuden, -kaupan ja sen alihankkijoiden kilpailukyvyn, tulee päättäjien niin Brysselissä kuin kansallisissa elimissä ymmärtää autoalan alan merkitys lainsäädäntöä tehdessään.

Kirjoittaja on autojen merkkimaahantuojia edustavan Autotuojat ry:n toimitusjohtaja.