Teknisen kaupan myynti laski vuoden ensimmäisellä neljänneksellä lähes yhdeksän prosenttia edellisestä vuodesta. Suunta oli ennakoitu, vaikka laskun kiihtyminen jakson loppua kohden oli varsin nopeaa.  Jäsenyritysten maltilliset ja realistiset odotukset kertovat kuitenkin uskosta tulevaisuuteen.  

Jäsenyritysten odotukset olivat huhtikuussa aikaisempia kuukausia varovaisempia, mikä näkyi kasvuodotusten hiipumisena. Tilastollisesti tilanne näyttää heikolta, mutta täytyy muistaa, että vastassa ovat viime kevään kovat luvut. Vaikka talous jarruttaa, ei kyseessä ole kuitenkaan vuoden 2008 kaltainen äkkipysäys.

Euroopan juuttuminen taloustaantumaan vaikuttaa nyt alhaisena pysyvän kysynnän johdosta selkeästi investointien lykkäämiseen. Nouseviin suhdanteisiin päästäneen näillä näkymin loppuvuoden aikana, kuitenkin hyvässäkin skenaariossa kulmakerroin jää varsin matalaksi Suomen viennin päämarkkinoiden sulatellessa velkojaan.      

Viime vuosina olemme tottuneet siihen, että globalisaatio siirtää teollista tuotantoa halvemman kustannustason maihin ja toisaalta lähemmäs isoja loppumarkkinoita. Siirtyminen voidaan nähdä joko puhtaasti kustannusten pienentämispyrkimyksenä tai markkinaläheisyydellä pyritään tuottamaan suurempaa asiakashyötyä.

Jos tuotannon kustannukset nousevat tuottavuuskehitystä nopeammin, hintakilpailukyky heikkenee. Kuitenkin kaupat yleensä voittaa se, jolla kilpailuetu eli että tuote, palvelu tai ratkaisu on asiakkaalle käyttöarvoltaan hyödyllisempi ja parempi kuin kilpailijalla. Pelkkiä kustannuksia laskemalla ainutkertainen asiakashyöty ei kasva, vaikka yritys antaisikin alemman hinnan, koska kilpailija voi antaa samanaikaisesti vielä alemman hinnan. Hinta ei siten muodosta kestävää kilpailuetua. Markkinaläheisyyden mahdollistama ainutkertainen asiakashyöty johtaa suurempaan myyntiin ja kulut voivat jopa kohota, mutta lopputuloksena tämä johtaa parempaan asiakastyytyväisyyteen ja kannattavuuteen.

Löytyykö suomalaiselta yritysjohdolta rohkeutta kyseenalaistaa vanhat teesinsä ja uskomuksensa siitä, että oman tuotannon tai alihankinnan on enenevässä määrin sijaittava Low Cost Country -maissa? Moni yritysjohtaja on päättänyt, että tietty osuus alihankinnasta tulee ostaa näistä maista, kun niin tekevät muutkin. Yritysten hankintajohdosta kuuluu yhä enenevässä määrin kritiikkiä siitä, että LCC-maista ostetun alihankinnan todelliset kustannukset ja laatu eivät vastaa sitä, mitä on tavoiteltu. Mutta kun oman tuloskortin mittarina on LCC-ostojen kasvu, niin se täytyy osaoptimoinnin nimissä saavuttaa.

Kirjoittaja on Teknisen Kaupan ja Palveluiden yhdistyksen toimitusjohtaja. Kirjoitus on julkaistu yhdistyksen Muutosmoottori-lehdessä nro 2 / 2013.