Eduskunnassa ryhmä kansanedustajia on valmistellut lakialoitetta, jossa esitetään säädettäväksi päivittäistavarakauppaa, leipomoita ja kunnallisia toimipisteitä koskeva velvoite luovuttaa syömäkelpoiset, myynnistä tai käytöstä poistetut elintarvikkeet voittoa tavoittelemattomien kolmansien tahojen käyttöön taikka asettamaan kyseiset elintarvikkeet itse jaeltavaksi. Lakialoitteen on allekirjoittanut yli puolet kansanedustajista.

Kansanedustajien aktiivisuus Suomessa ilmentää kansainvälistä tietoisuutta siitä, että ruokaa maailmassa haaskataan samaan aikaan, kun osa väestöstä näkee nälkää ja maapallon ekologinen kantokyky ylitetään monin tavoin. Esimerkiksi kasvihuonepäästöissä ruoka on asumisen ja liikenteen rinnalla suurin ympäristön kuormittaja. Yhtenä YK:n kestävän kehityksen tavoitteena onkin ruokahävikin puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Kaupan yrityksissä ymmärretään tämä viitekehys ja nähdään hävikkiin liittyvän ongelman vakavuus. Kauppa voi kuitenkin edellyttää, että ruokahävikin vastaiset toimet Suomessa ovat tehokkaita talouden ja ympäristön kannalta.

Kaupan osuus ruokahävikistä on noin 18 %. Kotitalouksien osuus on noin 30 %, ravintoloiden noin 20 %, elintarviketeollisuuden noin 20 % ja alkutuotannon osuus noin 12 % (MTT, Foodspill I ja II). Ruoka-apuna voidaan jakaa vain osa kaupan ruokahävikistä. Osa pilaantuneista hedelmistä ja vihanneksista on laitettava biojätteeseen. Osa elintarvikkeista on merkitty ”viimeinen käyttöpäivä” -merkinnällä, eikä niitä lainsäädännön mukaan voi enää lahjoittaa päiväyksen umpeuduttua.

Kaupan yrityksillä on satoja ruoka-avun yhteistyökumppaneita, jotka hakevat ruokaa myymälöistä ja jakavat niitä apua tarvitseville. Kauppa on mukana ruoka-avussa pääsääntöisesti aina, kun niillä on siihen mahdollisuus. Mahdollisuus osallistumiseen on silloin, kun kaupalla on yhteistyökumppani, joka hakee ruuan sovitusti, käsittelee sitä niin, ettei se pilaannu, ja jakaa sen eteenpäin asiallisesti ja hyvien tapojen mukaisesti. Näitä yhteistyökumppaneita kaupalle ei vielä ole tarpeeksi.

Hyväntekeväisyysjärjestöt hakevat elintarvikkeita yleensä kerran tai kaksi viikossa. Silloinkin niitä haetaan mieluiten suurista myymälöistä, koska kivijalkamyymälästä hävikkielintarvikkeita tulee ehkä vain ostoskorillinen päivässä. Ruoka-avun logistinen haaste on suuri, eikä sitä voi lähestyä niin suurella pensselillä, että asiasta säädettäisiin laki, joka kerralla pakottaisi asiat kuntoon. Vapaaehtoinen kehittäminen on paljon tehokkaampaa.

Esimerkiksi Vantaan kaupungin, Vantaan seurakuntien ja Diakonia-ammattikorkeakoulun Yhteinen pöytä -hankkeessa ruoka-apu jaetaan verkostossa (yhdistykset, seurakunnat, asukastilat) kuten tavallista, mutta hanke vastaa ruuan hakemisesta myymälöistä, kylmävarastoinnista ja kuljetuksista. Hanke tarjoaa kaupalle vakaan yhteistyökumppanin, joka tekee sovitut asiat ajallaan ja turvallisesti. Kun hävikkiin menevät elintarvikkeet saadaan kaupan taka-ovelta sujuvasti eteenpäin hyvään tarkoitukseen, kauppa haluaa olla toiminnassa mukana.

Liiketaloudellisesta näkökulmasta hävikkiruoka on osa biojätettä, joka on kaupalle kustannus. Ollessaan mukana ruoka-aputoiminnassa kauppa tukee yhteisöjä, joiden hyvinvointiin myös sen oma menestys perustuu. Kun myynnistä poistettavat elintarvikkeet eivät enää kelpaa ihmisravinnoksi, kaupan yritykset haluaisivat antaa niitä eläinten rehuksi. Tosin lainsäädäntö on usein siihen esteenä. S- ja K-ryhmä ohjaavat hävikkiin meneviä elintarvikkeita myös biopolttoaineiden tuotantoon. Esimerkiksi leipää menee hävikkiin niin paljon, ettei sitä kaikkea voida jakaa ruoka-apuna.

Ruokahävikkiin liittyvä logistiikka on haaste, jonka ratkaiseminen lupaa hyötyjä monelle eri taholle. Kauppa ja elintarviketeollisuus voivat olla mukana toiminnassa, joka tukee niiden yrityskuvaa. Kirkot ja hyväntekeväisyysjärjestöt taas voivat kehittää uusia diakonian ja kansalaistoiminnan muotoja. Kunnat voivat työllistää vaikeasti työllistettäviä henkilöitä hävikkilogistiikan tehtävissä. Samalla kunnat tekevät omaa sosiaalityötään.

Sipilän hallituksen ohjelmassa nähdään mahdollisuutena, että ”Suomi on hyvämaineinen, pieni ja ketterä maa, jolla on kyky tarjota ratkaisuja maailman ongelmiin”. Ruokahävikin vähentämisen osalta tulisikin selvittää kaikki vapaaehtoisuuteen perustuvat mahdollisuudet tehostaa toimintaa ja luoda arvoa. Ehkä hallituksen kokeilukulttuurin yhteydessä voitaisiin pilotoida uusia ratkaisuja ruokahävikin vähentämiseksi ja nykyistä paremmaksi hyödyntämiseksi ruoka-apuna, rehuna sekä biopolttoaineiden raaka-aineena? Sääntelyn lisääminen luo hyvin harvoin kustannustehokkaita ratkaisuja.

Kirjoittaja toimii johtajana Päivittäistavarakauppa ry:ssä.