Kaupan ja palveluiden osalta geeniperimämme on Suomessa kovin hankala. Kauppa ja palvelut ovat olleet aina 1990-luvulle asti vahvasti säädeltyjä ja poliittisten intohimojen piirissä. Muun muassa päivittäistavarakauppa, pankit, vakuutusyhtiöt ja rakennusliikkeet olivat aiemmin jopa poliittisen aatemaailman linnakkeita ja poliittisten liikkeiden ohjauksessa. Tämä nykyaikaiselle toimintaympäristölle vieras ja mennyt maailma leimaa kaupan ympärillä käytävää keskustelua ja haittaa edelleen koko toimialan kehittämistä. Meillä kaupallinen ja kaupan kilpailun kulttuuri on vielä kovin ohutta.

Nyt on aikuistumassa ensimmäinen sukupolvi, joka on syntynyt EU-aikana ja elänyt vain nykyaikaisen kansainvälisen eurooppalaisen kaupan ja vapaan vuorovaikutuksen aikaa. Tämä sukupolvi ei esimerkiksi tunne eikä ymmärrä sanaa "keskusliike", joka tuntuu vakiintuneen suomalaiseen kaupan alasta käytävään keskusteluun. Ei maailmalla kukaan puhu Carrefourista tai Tescosta keskusliikkeenä.

Tämä uusi sukupolvi ei voi ymmärtää – kuten ei myöskään yhä suurempi joukko meistä keski-ikäisistä tai senioreista – toimintaympäristöä ilman Ikeaa, Giganttia, Jyskiä, Lidliä, Clas Ohlsonia, McDonald’sia, Spotifyta, Starbucksia tai muita kaupan ja palveluiden kansainvälisiä toimijoita. Automarkkinoillekin tulee Kiaa ja Daciaa tuomaan valinnanvaraa Toyotan ja Volkswagenin rinnalle. Kansainvälisyydestä on tullut luonnollinen osa ihmisten ja yritysten elämää.

Yksi merkittävimpiä syitä suomalaisen raskaan teollisuuden kansainväliselle menestykselle on se, että sen tuotanto on aikojen alusta alkaen suunnattu kansainväliseen jakeluun. Kansainvälisyys on pakottanut ottamaan vakavasti kilpailemisen eli omien kilpailuetujen vahvistamisen. Tästä johtuen niin suomalaiset hissit, liukuportaat, voimalaitokset, potkurit kuin autonrenkaatkin pärjäävät maailmalla – ja samalla myös kotimaassa! – vuosikymmenestä toiseen hienosti. 

Ruokaketjussa on pääasiassa totuttu valmistamaan ja myymään vain pienelle kotimarkkinalle. Uskon kuitenkin, että tälläkin sektorilla Suomella on paljon mahdollisuuksia seurata raskaan teollisuuden menestystä ulkomailla. Ei ole yhtään todellista syytä, mikseivät suomalaiset kaupan ja teollisuuden toimijat voisi pärjätä myös ulkomailla. Hankaluuksia ja vaikeuksia kovasti kilpailluilla markkinoilla kyllä löytyy, mutta ne eivät ole todellisia esteitä, kun kilpailukyky sekä tuotteiden ja brändien haluttavuus ovat kunnossa.

Vahvan teollisuuden ja monipuolisen kaupan yhteinen dynamiikka

Vahvasti ja laaja-alaisesti kilpailtu kansainvälinen kauppa ja markkina ovat myös teollisuuden ja kaupan kehittymisen polttoainetta. Ei liene sattumaa, että niillä mailla, joilla on vahvoja teollisuuden aloja, on myös vahvoja kansainvälisiä kauppakonsepteja ja markkinabrändejä. Lidlin, Aldin, Tescon, Carrefourin, Aholdin ja muiden vahvojen pt-kaupan kansainvälisten toimijoiden takana on vahva lähialueiden elintarviketeollisuus. Ruotsalaisten ja tanskalaisten käyttötavarakaupan ketjujen, kuten Ikean, Jyskin, Clas Ohlsonin ja Bilteman, ekosysteemiin kuuluu kehityshaluinen ja kilpailemaan tottunut vahva teollisuus ja tuotekehitys. Audin, BMW:n ja muiden äärimmäisen viritettyjen brändien ja markkinointikoneistojen takana on vahva teollinen ja logistinen osaaminen.

Teollisuus on päässyt luontaisesti kehittymään näiden kaupallisesti ja kilpailullisesti äärimmilleen trimmattujen kauppa- ja markkinointiketjujen perässä. Tuotannon ja kaupan kilpaillessa ja toimiessa kansainvälisesti myös tuotantovolyymit kasvavat. Yksikköhinnat pienenevät, ja samalla kasvavat resurssit panostaa laatuun ja tuotteiden haluttavuuteen.

Elintarvikesektorille mahtuu aina myös pieniä ja paikallisia toimijoita, jotka tuovat oman arvokkaan vaihtoehtonsa markkinaan ja iloa asiakkaille. Omalla pienellä sektorillaan ne voivat myös menestyä taloudellisesti. Tänä päivänä isojen volyymien ruoan perustuotanto ja myynti ei kuitenkaan voi olla pientä paikallista näpertelyä. Kuluttajien lompakko ja kansainvälistyvä maku- ja trendimaailma sekä nopeat trendisyklit eivät tätä mahdollista. Viennin, tuonnin ja kansainvälisen monistettavuuden kautta syntyvät varsinaiset kilpailuedut.

Edustamassani yhtiössä iloitsemme jokaisesta suomalaisesta raaka-aineesta tai suomalaisella työllä tehdystä vientituotteesta omassa 10 000 myymälän verkostossamme. Näitäkin menestyjiä onneksi on olemassa. Italialaisen pastan, espanjalaisen kinkun, saksalaisen jugurtin ja hollantilaisen jäätelön rinnalle mahtuisi myös nykyistä enemmän suomalaisia tuotteita.

Suomessa oleellisin kysymys onkin, kuinka saamme suomalaiset kilpailuedut vientikuntoon ja siten tasapainottamaan tuonnin ja viennin suhdetta. Uuden hallituksen kotimarkkinoihin kohdistuvissa toimenpiteissä kaupan ja teollisuuden kilpailun edistämisen ja kilpailukyvyn vahvistamisen tulee olla korkealla tärkeysjärjestyksessä. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa konkreettisia sääntelyn purkamisen toimenpiteitä ja toiminnan kustannuspaineiden keventämistä. Kilpaileminen kotimarkkinalla tulee nähdä sparraamisena ja kehittymisenä kohti kansainvälisiä markkinoita!

Kirjoittaja toimii perheomisteisen Lidl-kauppaketjun Suomen yhtiön toimitusjohtajana. Lidl toimii 26 Euroopan maassa. Lauri Sipponen on myös Kaupan liiton hallituksen jäsen ja Päivittäistavarakauppa ry:n hallituksen varapuheenjohtaja.