Tuotteen tai palvelun hinnan ilmoittaminen kuluttajalle on keskeisimpiä kaupankäyntiin liittyviä tiedonantovelvollisuuksia. Heinäkuussa tuli voimaan uusi hintamerkintäasetus, jonka mukaan hinnan ilmoittaminen markkinoinnissa ei kuitenkaan enää ole pakollista, vaikka markkinoitaisiin yksilöityä tavaraa tai palvelua. Jos myyntihinta markkinoinnissa ilmoitetaan, pitää se kertoa hintamerkintäasetuksen edellyttämällä tavalla.

Muutos ei koske myymälöitä ja verkkokauppoja, joissa tuotteiden myynti- ja yksikköhinnat on entiseen tapaan ilmoitettava selkeästi ja helposti havaittavasti. Myös näyteikkunoissa tulee edelleenkin olla tuotteiden hinnat näkyvillä. Myymälätiloissa hinnat ovatkin useimmiten hyvin esillä, mutta näyteikkunoiden hintamerkinnöissä esiintyy kirjavuutta. Hintalaput voivat puuttua tuotteista kokonaan taikka olla väärinpäin tai niin pieniä, ettei niitä käytännössä pysty lukemaan. Erillisiä hinnastojakaan ei ikkunasta löydy.

Hintojen puuttuminen näyteikkunasta voi olla yritykseltä tietoinen valinta taikka vain osoitus välinpitämättömyydestä. Epäselvät tai puuttuvat hintamerkinnät ovat kuitenkin harvoin liikkeen toiminnalle eduksi. Vaikka asiakkaita voikin ohjautua myymälätiloihin houkuttelevan esillepanon vetämänä, toimivat puutteelliset hintamerkinnät useimmiten asiakkaiden karkottimena. Selkeiden hintamerkintöjen esilläpito on paitsi velvollisuus, myös osa hyvää asiakaspalvelua.

Yksilöidyn tuotteen hinnan ilmoittamisvelvoitteen poistuminen markkinoinnista on kaupalle positiivinen asia, sillä nyt kauppa voi itse päättää onko hintojen ilmoittaminen tarkoituksenmukaista juuri kyseessä olevassa markkinoinnissa. Hintojen ilmoittaminen kun ei aina ole markkinoinnin tavoitteen kannalta tarkoituksenmukaista.

Uudistus poistikin aiemman rajanveto-ongelman siitä, milloin on kyseessä imagomainonta, jossa ei tähänkään asti ole tarvinnut ilmoittaa hintaa ja milloin taas yksilöidyn tuotteen mainonta.

Imagomainonnassa on kyse yritys- tai brändimarkkinoinnista, jonka tarkoituksena on luoda mielikuvia, eikä esitellä yksilöityä tuotetta. Selkeä imagotyyppinen, tuote- ja yrityskuvaa rakentava markkinointi on ollut hinnan ilmoittamisvelvollisuuden ulkopuolella, vaikka tällaisessa markkinoinnissa olisikin käytetty tuotteiden kuvia. Käytännössä mainontaa suunnitellessa on kuitenkin ollut hankalaa vetää rajaa siihen, milloin mainonnassa esiintyvät tuotteet ovat siinä määrin yksilöityjä, että niissä on pitänyt ilmoittaa hinta.

Rajanvetoa on jouduttu käsittelemään oikeusprosesseissa. Korkeimman oikeuden mukaan ratkaisevaa on ollut se, onko kuluttaja mieltänyt mainostetun tiettyä tuotetta. Imagomainonnan ja hinnan ilmoittamista edellyttäneen mainonnan välillä ei aina kuitenkaan ole ollut selkeää rajaa. Mainonnassa on voinut samanaikaisesti olla kysymys ns. imagomainonnasta ja hinnan ilmoittamista edellyttäneestä mainonnasta. Tästä rajanveto-ongelmasta päästiin nyt eroon ja jatkossa imagomainonnan suunnittelu on tältä osin aiempaa helpompaa.

Hintamerkintöjä koskevien muutosten taustalla on EU-direktiivi, joka yhdenmukaisti menettelyjä Euroopassa. Muutoksen voimaantulolle kansallisesti annettiin peräti kuuden vuoden siirtymäaika, joka umpeutui kesäkuussa.

Kirjoittaja on Erikoiskaupan Liiton toimitusjohtaja. Hän toimii myös Kaupan liiton kuluttaja-asiantuntijana.