Viime aikoina useampikin jäsen hallituksen asettamasta ja Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtamasta verotyöryhmästä on julkisuudessa esittänyt arvonlisäverotuksen kiristämistä. Kun vielä valtiosihteeri Raimo Sailas arvioi arvonlisäveroa nostettavan usealla prosenttiyksiköllä, näyttää aika selvältä, mitä verotyöryhmä tulee myöhemmin esittämään.

Kun näin selkeitä näkemyksiä esitetään, voisi kuvitella, että verotyöryhmällä on tukenaan vankkaa, suomalaiseen aineistoon pohjautuvaa analyysia arvonlisäveron vaikutuksista. Näin ei näytä kuitenkaan olevan. Ainoa työryhmän käsittelemä arvonlisäveroa sivuava suomalainen selvitys on professori Markus Jäntin tutkimus verojen kohtaannosta. Yleinen käsitys kulutusverotuksesta pienituloisten rasitteena saa Jäntiltä vahvistusta: kulutusverotus on regressiivistä, eli se rokottaa ankarimmin pienituloisia.

Monet poliitikot, asiantuntijat ja näköjään myös jotkut verotyöryhmän jäsenet esittävät arvonlisäveron korotukselle perusteita, jotka eivät perustu kunnolliselle, suomalaiseen aineistoon pohjautuvalle tutkimukselle. Väitetään, että työvaltaisten palveluiden hintoja korottava vero ei vaikuta työllisyyteen. Verotyöryhmän jäsenten pitäisi hyvin tietää, että palvelujen ja kulutuksen hintajoustot ovat varsin suuria ja hinta vaikuttaa suoraan kysyntään. Olisikin mielenkiintoista tietää, mistä hatusta näitä työllisyyskäsityksiä vedetään.

Toinen mielenkiintoinen väite on, että kuluttajat ovat samanlaista paikallaan pysyvää verokarjaa kuin kiinteistötkin. Verottaa voi mielin määrin, kun verotettavat eivät pakene alta pois. Kiinteistöt ja kuluttajat erottaa toisistaan vain suhde alkoholiin: halpa viina vetää sentään kuluttajat ulkomaille, mutta kiinteistöjä ei liikauta mikään.

Näkemys kuluttajista säyseänä verokarjana perustuu aikaan ennen verkkokauppaa, halpalentoyhtiöitä ja Viron EU-jäsenyyttä. Se voi perustua myös hyvin yksinkertaiseen käsitykseen kulutuksesta: kaupasta ostetaan vain maitoa eikä maitoa haeta ulkomailta. Verkkokaupastakin ostetaan vain kirjoja ja matkalippuja – jos ylipäänsä ostetaan mitään. Suosituin verkkokaupan välityksellä ostettu vähittäiskaupan tuoteryhmä on kuitenkin tällä hetkellä vaatteet ja kengät, mikä tieto voi hämmästyttää monia.

Jos Helsingissä arvonlisäveroa alennettaisiin kolme prosenttiyksikköä ja muualla maassa nostettaisiin saman verran, olisi asiantuntijoillekin selvää, että espoolaiset, turkulaiset ja tamperelaiset tulvisivat Helsingin kauppoihin. Helsinkiin perustettaisiin verkkokauppoja, joista muu Suomi ostaisi lähes kaiken muun paitsi maidon.

Verkkokauppa tuo 15 prosentin arvonlisäverolla kilpailevat brittikaupat kotisohvalle ja posti ostetut tavarat kotiovelle tai lähimpään postiin. Kymmenien miljoonien valtion tuki matkustaja-aluksille taas kuljettaa suomalaiset halvalla virolaisiin viinakauppoihin, kylpylöihin ja optikkoliikkeisiin. Tapasin juuri eläkeläisrouvan, joka kertoi käyvänsä kerran kuussa Tallinnassa tutulla kampaajalla, kun matkojen jälkeenkin se on niin halpaa – kampaaja kiittänee lämpimästi Suomen valtion varustamotukea.

Arvonlisäverotuksen kiristäminen voi ihan hyvin olla järkevää tulevaisuuden talouspolitiikkaa, mutta asiantuntijoiden ja poliitikkojen esittämät musta tuntuu –perusteet eivät vakuuta. Asiantuntijoilta, joita verotyöryhmän jäsenetkin suurimmaksi osaksi ovat, voi hyvällä omatunnolla vaatia asiantuntemusta. Kun kaikesta ei aina voi kaikkea heti tietää, asiantuntija hankkii tietoa, tekee ja teettää tutkimuksia ja muodostaa vasta sitten mielipiteensä. Jäämme siis odottamaan yhä puuttuvaa, perusteellista tutkimusta arvonlisäverotuksen vaikutuksista Suomessa, vaikka johtopäätökset ovatkin jo valmiina.

Jaana Kurjenoja on Kaupan liiton pääekonomisti.