Kiinassa muhivat valtaisat kuluttajamarkkinat. Vaikka Kiinan pörssikupla voi puhjeta jossakin vaiheessa, maa jatkanee vaurastumistaan senkin jälkeen ja tarjoaa monille ulkomaalaisille yrityksille huikeita mahdollisuuksia.

Suomalainen kauppa on etabloitunut Kiinan markkinoille ennen kaikkea teknisen kaupan voimin. Kun asiakas eli teollisuus menee Kiinaan, tekninen kauppa seuraa luontevasti mukana. Hyvä esimerkki tästä on Töölöstä maailmalle kasvanut tekstiilipalveluyhtiö Lindström, joka pesee nykyään työvaatteita Kiinan Suzhoussa asti. Samaisesta paikasta löytyy myös kuluttajabrändi Kotipizza, jolla on kaupungissa kaksi myymälää.

Vuonna 2008 Suomen vienti Kiinaan kasvoi neljä prosenttia ja oli arvoltaan 2059 miljoonaa euroa. Kiina oli Suomen suurin kauppakumppani Aasiassa. Viennin osuus oli 0,4 prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Kiinassa toimii noin 260 suomalaista yritystä, joista suurimpia ovat Elcoteq, Metso, Nokia, Wärtsilä, Kone, Konecranes, Perlos, Stora Enso ja UPM-Kymmene.

Vähittäiskaupan tai kuluttajille suunnattujen palvelujen osalta tilanne on haastava. Isot kansainväliset ketjut ja brändit Wal-Martista McDonaldsiin ja Ikeaan ovat jo markkinoilla eikä niiden kanssa kilpaileminen ole helppoa eikä halpaa. Sen on saanut Kotipizzakin kokea kisatessaan PizzaHutin kanssa pizzannälkäisistä kiinalaisista.

Millaisia mahdollisuuksia suomalaisilla kuluttajatuotteilla tai kaupalla sitten voisi olla Kiinassa? Iittala, Marimekko, IvanaHelsinki tai Artek voivat varmasti päätyä designista kiinnostuneen kiinalaisen pöytään ja vaatekaappiin. Myös kotimaiset hirsi- ja puutalovalmistajat voisivat löytää Kiinan keskiluokkaistuvilta kiinteistömarkkinoilta oman siivunsa. Ehkäpä suomalainen suklaakin voisi maistua myös kiinalaisen suussa, vaikkapa kiinalaisen uudenvuoden alla.